Olin enemmän kuollut kuin elävä enkä voinut saada sanaa suustani. Näin, kuinka hänen silmänsä säihkyivät hurjasta vihasta ja pettyneistä toiveista, ja pidin itseäni menneenä miehenä.
Samassa kaikui Caesarin ääni:
"Oi, tämä ei ole avattu, herra, tämä on raskas, hyvin raskas!"
Kapteeni antoi pistoolin vaipua alas ja riensi neekeripojan luo, joka oli koettanut avata toisen rivin ensimäistä arkkua ja siirtää sitä paikoiltaan, mutta turhaan koetti kapteenikin avata sitä.
"Hiljaa!" sanoi hän, "me olemme kenties erehtyneet."
Reippaasti tarttui hän työkaluihinsa ja hänen voimakkaista lyönneistään lennähti arkun kansi auki.
Hän päästi kovan huudahtuksen, johon Caesar heti vastasi, ja minä hypähdin hänen luokseen.
Menin melkein tainnoksiin silmäillessäni arkkuun. Se oli ääriään myöten täynnä kultakappaleita.
"Näettekö!" huusi kapteeni. "Näettekö nyt!" jatkoi hän, kaivaen voimakkain käsivarsin kimaltelevaa kultaa.
"Oi, herra, kuinka rikas olette nyt!" mumisi Caesar ihmetyksestä hölmistyneenä.