"Eihän se ole mikään konsti. Etsikää nyt tuluksenne laukusta, minä kokoan puita."
"Ei ne puut pala, liian tuoreet ne ovat."
"Te epäilette kaikkea, Germain. Ettekö sitte muista, miten paimenessa ollessanne teitte tulen rankkasateessa?"
"Niin, sen tempun kyllä kaikki lapset osaavat, jotka käyvät paimenessa, mutta minun piti ryhtyä kyntämään heti, kuin astumaan kykenin."
"Sen tähden te olettekin käsivarsiltanne vahvempi kuin kätevä. Nyt on puut koossa; katsokaapas, eikö ne pala! Antakaa minulle tulukset ja kouran täysi sanajalkoja. Kas niin, puhaltakaa nyt! Ette suinkaan ole ahdashenkinen?"
"En tietääkseni", sanoi Germain ja puhalsi kuin pajapalkeet. Kohta leimahteli liekki ensin punertavana ja nousi vähitellen yhä ylemmäksi sinisinä kielinä tuuheain tammien alla, taistellen sumua vastaan ja kuivaten ilman parin sylen laajuudelta.
"Nyt minä käyn istumaan poikasen viereen, ett'ei putoile kipunoita hänen päällensä", sanoi nuori tyttö. "Te kootkaa enempi puita ja hoitakaa tulta, Germain; tässä meille ei tule vilutautia eikä nuhaa, sen minä takaan."
"Sinä olet tosiaankin viisas ja järkevä tyttö ja osaat tehdä tulta kuin pikku noita. Minä aivan virkistyn ja saan takaisin rohkeuteni; äsken kun olin läpimärkä polviin asti ja luulin saavani olla siten aina päivän tuloon asti, tuntui se minusta hyvin pahalta."
"Ja kun ollaan pahalla tuulella, silloin ei keksitä mitään", vastasi pikku Marie.
"Etkö sinä sitte koskaan ole tyytymätön?"