"Minulla on kyllin lämmin", sanoi Marie. "Jos tahdotte käydä istumaan, niin vetäkää allenne nutun nurkkaa, minulla on kyllin hyvä näin."
"Kyllä tässä tosiaankin on varsin hyvä", sanoi Germain, istuutuen ihan tytön viereen. "Minulla on vain vähän nälkä. Kello lienee yhdeksän ja olenpa ponnistellut melkein liiaksi astuessa näillä kelvottomilla teillä, niin että olen ihan väsyksissä. Eikö sinullakin ole nälkä, Marie?"
"Minullako? Ei ollenkaan. En minä ole tottunut syömään kuten te neljä kertaa päivässä, minä olen monesti käynyt levolle ilman illallista, yksi kerta lisäksi ei merkitse mitään."
"Kas vain, sellaisesta vaimosta kuin sinä ei olisi suurta vaivaa, hänen elatuksensa ei paljoa maksaisi", sanoi Germain hymyillen.
"En minä ole vaimo", vastasi Marie, ottamatta huomioon hänen ajatuksiensa käännöstä. "Joko te näette unta?"
"Niin, luullakseni minä uneksin", vastasi Germain. "Nälkä ehkä houkuttelee minua puhumaan sekavasti."
"Millainen ruoan palvelija te olette!" virkkoi Marie, hymyillen nyt hän vuorostaan. "No, jos ette voi tulla toimeen viittä kuutta tuntia syömättä, niin onhan teillä lintuja laukussanne ja tulta paistaa."
"Sepä oli hyvä ajatus, mutta entä lahja tulevalle apelleni?"
"Teillä on kuusi metsäkanaa ja jänis. Luullakseni ette toki tarvitse niitä kaikkia yhdeksi veroksenne."
"Mutta paistaa täällä ilman varrasta ja muita neuvoja, siitähän ei tule muuta kuin tuhkaa."