"En, en minä rumaa, sillä sen vaimon tulee lahjoittaa sinulle lapsia, eikä mikään ole surettavampaa kuin rumat, heikot ja kivulloiset lapset. Terve, vielä kukoistava vaimo, ei kaunis eikä ruma, sellainen sopisi sinulle paraiten."
"Kylläpä näen", sanoi Germain, vähän surumielisesti hymyillen, "että täytyisi varta vasten luoda erityinen vaimo, jos mieli löytää sellaista, kuin te tahdotte, varsinkin kuin te ette huoli köyhästä, eikä rikkaita ole helppo saada, ainakaan leskimiehen."
"Entä jos se nainen olisi itse leski, Germain? Niin, lapseton leski, jolla olisi sievä omaisuus."
"En minä tunne ketään sellaista tässä kunnassa."
"En minäkään, mutta onpa niitä muualla."
"Teillä on joku ehdolla, isä; sanokaa yhtä hyvin heti suoraan."
II.
Germain, vahva maanviljelijä.
"Niin, on minulla yksi ehdolla", vastasi ukko Maurice. "Se on Leonard
Guerinin leski ja asuu Fourchessa."
"Minä en tunne häntä enkä paikkaakaan", vastasi Germain nöyrästi, mutta yhä enemmin pahoillaan.⁻