Tiet olivat täynnä ihmisiä ja leski astui ylpeänä kolmen kosijansa seurassa, nojaten milloin kenenkin käsivarteen ja päätänsä keikutellen. Hän olisi mielellään tahtonut näyttää neljättäkin ihmisille, mutta Germainista oli niin naurettavaa kulkea tuolla lailla hameen turvissa, että hän ennemmin pysyi jäljellä kohtuullisen matkan päässä. Hän puheli ukko Leonardin kanssa ja hänen onnistuikin niin paljon huvittaa ukkoa ja pitää häntä toimessa, että syrjäiset eivät ollenkaan huomanneet heidän kuuluvan tuohon lesken saattoseuraan.
XI.
Isäntä.
Kylään saavuttua pysähtyi leski odottamaan heitä. Hän tahtoi välttämättä astua esiin koko saattojoukkonsa kanssa, mutta Germain ei suonut hänelle sitä iloa; hän erosi ukko Leonardista, yhtyi muihin henkilöihin, jotka hän tunsi, ja astui kirkkoon toisesta ovesta. Se suututti leskeä.
Jumalanpalveluksen jälkeen näytteli hän itseänsä voitostaan ylpeänä kaikkialla, tanssipaikoissa nurmikoilla, alottaen tanssin kolmen kosijansa kanssa vuorotellen. Germain katseli valmista ja huomasi hänen kyllä tanssivan hyvin, vaikka teeskennellen.
"No", sanoi Leonard, lyöden häntä olkapäähän, "miksi ette pyydä minun tytärtäni tanssiin? Te olette liian kaino."
"Minä olen lakannut jo tanssimasta silloin, kuin vaimoni kuoli", sanoi
Germain.
"Mahdollista kyllä, mutta koska nyt olette hankkimassa uutta, niin pitää surun loppua sekä sydämmestä että vaatteista."
"Ei siinä mitään syytä; ja muutenkin minä olen mielestäni jo liian vanha, ei minua tanssi huvita."
"Kuulkaas", jatkoi Leonard ja vei hänet vähän syrjään, "te pahastuitte, kun meille tullessanne näitte linnan jo olevan piiritetyn; ja nyt huomaan, että te olette hyvin ylpeä, mutta se ei ole viisasta, poikaseni. Minun tyttäreni on tottunut mielistelyihin, varsinkin kahtena viime vuonna, siitä asti kuin hänen surunsa loppui, eikä hänen asiansa ole tulla teille vastaan?"