"Teidän tyttärenne on jo kaksi vuotta ollut valmiina; miksi hän ei vielä ole valinnut?" kysyi Germain.
"Hän oi huoli kiirehtiä ja siinä hän tekee ihan oikein. Vaikka hän näyttää iloiselta eikä ehkä varsin ajattelevalta, niin kyllä hän kuitenkin on ymmärtäväinen nainen, joka varsin hyvin tietää, mitä tekee."
"Eipä minusta näytä siltä", sanoi Germain, "hänellähän on kolme kosijaa, ja jos hän tietäisi, mitä hän oikeastaan tahtoo, niin hänestä ainakin kaksi olisi liikaa, ja hän pyytäisi heitä pysymään kotonansa."
"Miksi niin? Sitä te ette ymmärrä, Germain. Hän ei huoli vanhasta, ei toissilmäisestä eikä nuoresta, sen minä jotenkin varmaan tiedän; mutta jos haa karkoittaisi heidät, niin luultaisiin hänen tahtovan pysyäkin leskenä eikä enää tulisi ketään muuta."
"Vai niin, ne ovat siis kylttinä."
"Aivan niin. Mitä pahaa sima on, jos se heitä huvittaa?"
"Kullakin on oma makunsa", sanoi Germain.
"Kyllä huomaan, että se ei sovellu teidän maullenne. Mutta saatammehan sopia siitä asiasta; jos oletamme, että te olette valittu, sillä voidaanhan tehdä tilaa."
"Niin, saattaahan tuota olettaa. Mutta kuinka kauan pitää seisoa, nenä pystyssä, ja odottaa siitä tietoa?"
"Se riippuu teistä, miten taitava olette puhelemaan ja taivuttamaan. Tyttäreni on tähän asti varsin hyvin käsittänyt, että paras osa hänen ijästänsä on juuri se, jota hän nyt viettää kuunnellen mielistelyjä, eikä hänellä ole ollenkaan kiire antautua yhden miehen piiaksi, kun hän itse voi komentaa useampia. Niin kauan, kuin leikki huvittaa, hän kaiketi sitä jatkaa; mutta jos hän mieltyy enemmän teihin kuin leikkiin, niin saattaa leikki loppua. Teidän ei tarvitse muuta kuin olla pitämättä vastakynttä. Tulkaa joka sunnuntai, tanssikaa hänen kanssansa, näyttäkää julkisesti rupeavanne hänen kosijakseen, ja jos hän katsoo, että te olette rakastettavampi ja viisaampi kuin toiset, niin hän varmaankin sen joskus ilmasee teille."