Hän otti miehen rautatammisen kepin, katkasi sen polveaan vasten, näyttääkseen käsiensä voimaa, ja heitti kappaleet kauas pois.
Sitte hän otti toisella kädellään poikaansa ja toisella pikku Marieta kädestä ja läksi suuttumuksesta vavisten hevosensa luo.
XIII.
Paluu kotiin.
A Neljännestunnin kuluttua oli kanervakangas jo jäljellä. He ratsastivat suurta maantietä ja hiirakko hirnui joka esineelle, kuin hän tunsi. Pikku Petter kertoi isälleen, mitä oli käsittänyt tämän päivän tapauksista.
"Kun me menimme sinne", sanoi hän, "tuli tuo mies heti puhuttelemaan pikku Marieta lammasnavettaan, jonne me heti menimme katselemaan kauniita lampaita. Minä olin nurkassa leikkimässä eikä mies nähnyt minua. Hän sanoi Marielle hyvää päivää ja suuteli häntä."
"Annoitko sinä hänen suudella itseäsi, Marie?" kysyi Germain suutuksissaan mieheen.
"Minä luulin sitä vain ystävyydeksi, sen seudun tavaksi ottaa vastaan uusia palvelijoita, niin kuin anoppinnekin suutelee uusia piikojansa, näyttääkseen, että hän ottaa heidät perheen jäseniksi ja kohtelee heitä kuin äiti."
"Ja sitte", jatkoi pikku Petter, ollen muka suurikin mies, koska tiesi jotakin kertoa, "sanoi se mies sinulle jotakin pahaa, jota sinä kielsit minua koskaan lausumasta ja koskaan muistamasta; minä unhotinkin sen heti. Mutta jos isä tahtoo, niin minä kerron hänelle, mitä se oli."
"Ei, Petter, en minä huoli sitä kuulla etkä sinä saa koskaan muistaa sitä."