Siihen aikaan ei vielä tunnettu keinoa, jonka avulla olisi voinut heti saada tulta. Minulla ei ollut edes tuluksia käsillä. Haparoin pimeässä pöydän luo, missä tapasin tuolit, vesikannut ja leivät samassa järjestyksessä kuin mihin olin ne jättänyt. Minkäänlaista melua ei ollut kuulunut noiden merkillisten olentojen poistuessa. Ulkona tosin tuuli vielä melko vinhasti ja se sai huoneeni uunin valittavasti ulvomaan.
Aukaisin ikkunan ja verhot, joita minun oli vaikea hallita. Päivä ei ollut vielä alkanut sarastaa, joten ei ollut kylliksi valoisa, voidakseni selvästi eroittaa esineitä huoneessani. Olin pakoitettu hapuilemaan sinne tänne, sillä en tahtonut kutsua ketään luokseni, etten olisi näyttänyt pelkurilta. Menin saliin ja toiseen huoneeseen, etsin ja haparoin melua aiheuttamatta ja palasin sitten jälleen vuoteeni luo, antaakseni kelloni lyödä ja miettiäkseni seikkailuani.
Kelloni oli pysähtynyt ja ympärillä olevat kellot löivät puoli, joten en päässyt selville ajasta.
Kuuntelin tuulen suhinaa ja koetin eroittaa sen muista mahdollisista äänistä. Terästin silmiäni ja korviani äärimmäisyyteen asti. Ja viimein kysyi itseltäni, että enköhän ollutkin vaan nähnyt unta. Se oli mahdollisinta, vaikkakaan en voinut keksiä, mikä oli aiheuttanut tuon näyn.
Päätin olla enempää vaivaamatta itseäni asialla ja, siltä varalta, että näky uudistuisi, laskeusin puettuna levolle.
En voinut nukkua. Kuitenkin olin väsynyt ja tuuli tahtoi vastustamattomasti tuudittaa minut uneen. Torkahdin tuon tuostakin, mutta heräsin heti jälleen ja tuijotin synkkään pimeyteen.
Olin viimein nukahtamaisillani, kun kilinä alkoi äkkiä uudestaan, ja nyt näin, katsoessani siinä, liikkumattomana, tuijottavin silmin, nuo kolme aavetta entisillä paikoillaan, vihreissä hunnuissaan, uunista tulevan valon hohteessa.
Olin nukkuvinani, sillä todennäköisesti he eivät voineet nähdä avonaisia silmiäni, varjossa kun olin, ja katselin kaikkea hyvin tarkasti.
Minua ei ensinkään peloittanut, olin ainoastaan utelias, tahdoin päästä perille salaisuudesta, miellyttävästä tai epämiellyttävästä. Tunnustan, että en siinä onnistunut. Kaikki tuntui ainoastaan mielettömältä ja naurettavalta mutta kuitenkin mahdolliselta.
Näin kuinka nuo kolme haamua nousivat paikoiltansa, kulkivat nopeasti pöydän ympäri ja tekivät käsittämättömiä liikkeitä käsillään.