"Näin keskipäivällä on liian lämmin oleskella puutarhassa", sanoi madame d'Ionis; "enkä kuitenkaan soisi teidän heti pöydästä noustuanne ryhtyvän vaivaamaan itseänne tuolla sietämättömällä oikeusjutuilla. Jos tahdotte katsella linnaa, joka voi tarjota sangen paljon mielenkiintoista nähtävää, niin opastan teitä mielelläni."
"Moiseen tarjoukseen suostuminen olisi todella ajattelematonta ja väärin", vastasin minä; "ja kuitenkin kuolen halusta…"
"Hyvä, älkää kuolko, vaan tulkaa", sanoi hän ihastuttavan hilpeästi. Mutta hän lisäsi heti aivan luonnollisesti: "Tule Zéphyrine, sinä voit aukaista ovet."
Tunti sitten oli Zéphyrinen läsnäolo ollut sangen tervetullut, mutta nyt ei madame d'Ionis'in seura minua enää ujostuttanut, ja tunnustan, että kolmannen henkilön läsnäolo tuntui minusta kiusalliselta. Ajatukseni eivät missään suhteessa olleet pyyteelliset, mutta minä tunsin, että olisin voinut puhua vapaammin, jos olisimme olleet kahden kesken. Tuon "täysikuun" läsnäolo esti minua ajattelemasta kyllin selvästi ja kahlehti mielikuvitustani.
Eikä Zéphyrine ajatellut mitään muuta kuin sitä, jonka minä juuri tahdoin unohtaa.
"Näettehän, madame Caroline", sanoi hän madame d'Ionisille, kulkiessamme läpi pohjakerroksen halliin; "vihreiden sisarien huoneensa ei tapahdu yhtään mitään; herra Nivières on nukkunut erinomaisesti."
"Hyvä ystävä, sitä en hetkeäkään epäile", vastasi nuori nainen. "Herra Nivières ei tee mielestäni hullun vaikutusta. Se ei siitä huolimatta estä minua uskomasta, että apotti de Lamyre on nähnyt jotakin."
"Todellako", sanoin minä hieman liikutettuna. "Minulla on ollut kunnia tavata herra de Lamyre'ia erinäisiä kertoja, ja hän on tuntunut minusta yhtä vähän hullulta kuin mitä itse olen."
"Hän ei ole hullu, hyvä herra", virkkoi Zéphyrine; "hän on tyhmeliini, joka hulluttelee."
"Ei", sanoi madame d'Ionis päättäväisesti; "hän on sukkela mies, joka kiihoittaa mielikuvitustansa. Hän on alkanut laskea leikkiä kanssamme, kertomalla kummitusjuttuja. Meidän, mutta ei kylläkään leskirouvan, oli helppo kuulla hänen leikinlaskuaan. Mutta ehkä ei kaikista asioista pitäisi laskea liian paljon leikkiä. Olen aivan varma siitä, että hän oli eräänä yönä kovin pelästynyt, koska häntä ei ole sen koommin saatu mitenkään menemään tuohon huoneeseen. Mutta puhukaamme nyt jostakin muusta, sillä varmaankin on herra Nivières saanut jo kyllikseen tästä jutusta. Minä puolestani olen siihen perin kyllästynyt ja koska olet jo näyttänyt herra Nivières'ille käsikirjoituksen, niin pääsen kertomasta asiaa uudelleen hänelle."