Hämmästykseni ei suinkaan ollut vähäinen, kun näin pyylevän Zéphyrinen ilmestyvän ovelleni yömyssy päässä, toisessa kädessä kynttiläjalka, toisen käden etusormella painaen huuliansa sekä lähtevän sitten nauruhermoja kutkuttavan varovasti tepastelemaan elefantin askelin minua kohti, koettaen joka askeleella estää lattiapalkkeja narisemasta. Muutuin epäilemättä kalpeammaksi kuin mitä olin silloin, kun valmistauduin astumaan nuoren kreivitär d'Ionis'in eteen. Mikä hirveä kohtalo uhkasi minua tuossa lihavassa olennossa?
"Älkää olko peloissanne, hyvä herra", sanoi vanhus avosydämisesti, aivan kuin aavistaen kauhuni; "tulin antamaan selityksen kummallisuuksista… kolmesta vesikannusta… ja kolmesta leivästä!"
"Kuuntelen suurimmalla mielihyvällä" vastasin minä ja tarjosin hänelle nojatuolin; olinkin sangen utelias.
"Taloudenhoitajana olisi minulle kovin nöyryyttävää, jos te pitäisitte tätä minun puoleltani huonona pilana", sanoi Zéphyrine, torjuen tarjoukseni ja pitäen yhä kynttiläjalkaa kädessään. "En milloinkaan sallisi… Ja kuitenkin tulin pyytämään, ettette pahastuisi, ettette loukkaisi emäntääni."
"Puhukaa, neiti Zéphyrine; en ole sillä tuulella, että suuttuisin pienestä pilasta, varsinkin, jos se on todella huvittava."
"Hyvä Jumala, ei, huvittava se ei ole, mutta ei epämieluinenkaan. Asianlaita on tämä: Vanha kreivitär on kovin… hän on luonteeltaan hyvin…"
Zéphyrine vaikeni äkkiä. Hän piti vanhasta kreivittärestä tai pelkäsi häntä liiaksi, voidakseen arvostella häntä sen enempää. Hänen noloutensa vaikutti naurettavalta, sillä siihen liittyi hymyily, joka paljasti pienen, hampaattoman suun ja saattoi hänen pöhöttyneet, leuattomat ja otsattomat kasvonsa näyttämään vieläkin leveämmiltä. Johtui mieleen täysikuu, sellaisena kuin sen näkee kuvattuna vanhoissa kalentereissa. Zéphyrinen heikko ääni ja pehmeä puhetapa tekivät hänet niin hullunkuriseksi, että minä en uskaltanut katsoa häntä kasvoihin, peläten purskahtavani nauruun.
"No niin", sanoin hänelle. "Vanha kreivitär on hieman omituinen!"
"Ei hyvä herra, ei! Hän uskoo sen todeksi… kuvittelee…"
Koetin turhaan arvata mitä kreivitär kuvitteli, kunnes Zéphyrine sai vaivoin sanotuksi: