PLESCHKE (oli hetkeksi poistunut, palaa taas): Sellainen se letukka on… sellainen se letukka on.
SEIDEL. Kyllä minä saisin hänestä oikut lähtemään. Jos minä olisin päällikkönä, niin ottaisin hyvän pajuisen raipan ja saisittehan nähdä enkö saisi häntä työhön. Sellainen tyttö… nuori ja vahva. Mitä hänen tarvitsee vetelehtiä köyhäinhuoneessa.
PLESCHKE. Tässä on… murunen… on murunen… pieni sokerin murunen — satuin tuolta vielä — satuin vielä löytämään.
HANKE (vetäen sieramiinsa grogin tuoksua): Mitähän jos minäkin tästä kerran sairastuisin.
SCHMIDT (piirin vartija tulee lyhty kädessä. Tuttavallisesti ja vaativasti): Tehkää tietä, herra piiripäällikkö tulee.
PIIRIPÄÄLLIKKÖ BERGER (entinen reserviväen kapteeni, kuten heti huomaa. Pienet viikset. Vielä nuorekkaat, hyväntahtoiset kasvot, hyvin harmahtunut tukka. Pitkä päällystakki, hieman keikarimainen. Keppi. Leveälierinen hattu nuorekkaasti kallellaan päässä. Koko hänen olennossaan on jotain hilpeän reipasta).
KÖYHÄINHUONELAISET. Hyvää iltaa, herra piiripäällikkö! Hyvää iltaa, herra kapteeni!
BERGER. Iltaa! (Laskee hattunsa, keppinsä ja viittansa pois.
Merkitsevällä kasvojen ilmeellä): No ulos, ulos täältä!
SCHMIDT (ajaa köyhäinhuonelaiset eteiseen).
BERGER. Hyvää iltaa, herra Gottvald. (Ojentaa hänelle kätensä.) No, kuinkas täällä on?