MARTHA SISAR. Missä?
HANNELE. Vuoteen jalkopäässä.
MARTHA SISAR. Tässä on viitta ja tuossa hattu. Otetaan pois nuo pahat kapineet — ja viedään tuonne Plescke-vaarin puolelle. Minä tuon kylmää vettä, niin laitetaan sinulle kylmä kääre. Olethan sinä hetken yksin, eikö niin! Mutta katso että makaat hiljaa, aivan rauhallisesti.
HANNELE. Ah, olenpas minä tyhmä. Se oli vain viitta, niinhän, ja hattu?
MARTHA SISAR. Mutta aivan, aivan hiljaa, minä tulen heti takaisin. (Menee, mutta palaa, kun eteisessä on pilkkosen pimeätä.) Minä panen kynttilän tänne eteiseen. (Uhaten vielä keveästi sormellaan.) Ja aivan rauhallisesti! ( Menee.)
(Huoneessa on melkein pimeä. Hannelen vuoteen jalkopäähän ilmestyy heti muurari Matternin hahmo. Villit juopon kasvot, punainen, takkuinen tukka, päässä kulunut sotilastakki ilman kokardia. Vasemmassa kädessään on hänellä muurarityökaluja. Hän on kietonut hihnan oikean kätensä ympäri ja pysyy koko ajan jännityksessä ikäänkuin valmiina seuraavassa silmänräpäyksessä syöksymään Hannelen kimppuun. Näystä leviää haalea valo, joka valaisee Hannelen vuoteen ympäristön.)
HANNELE (peittää pelästyneenä käsillään silmänsä, voihkii, vääntelehtii ja äännähtelee valittavasti).
NÄKY (käheästi, mitä suurimman vimman tukahuttamalla äänellä): Minne sinä jäit? Missä olet ollut, tyttö? Mitä olet tehnyt? Kyllä minä opetan. Kyllä minä näytän sinulle, varrohan. Mitä sinä olet ihmisille puhunut? Olenko minä lyönyt ja rääkännyt sinua? Hä? Onko se totta? Sinä et ole minun lapseni. Laita itsesi nopeasti ylös! Vähät minä sinusta! Voin heittää sinut kadulle jos tahdon. Nouse tekemään tulta. Joudutko siitä? Armosta ja laupeudesta olen pitänyt sinua talossa. Vai vielä siinä laiskottelemaan rupeat! No, tuleeko siitä mitään? Minä lyön sinua siksi kunnes sinä —
HANNELE (on noussut vaivaloisesti ja silmät ummessa laahustanut uunin luo, avannut suupellit ja vaipuu nyt pyörtyneenä maahan. Samassa tulee Martha sisar, kädessä kynttilä ja vesiruukku, ja Mattern-näky katoaa. Hän säpsähtää, huomaa Hannelen makaavan tuhassa, pelästyy, huudahtaa: "Herra Jeesus!" laskee kynttilän ja vesiruukun syrjään, juoksee Hannelen luo ja nostaa hänet lattialta. Hänen huutonsa saa muutkin köyhäinhoitolaiset tulemaan paikalle).
MARTHA SISAR. Minun piti vain mennä vettä noutamaan, niin sillaikaa hän nousikin vuoteesta. Auttakaahan minua, Hedvig, olkaa hyvä!