TOINEN OSA.
(Kaikki on samoin kuin ennen enkelien ilmestymistä: laupeudensisar istuu vuoteen ääressä, jolla Hannele lepää. Hän sytyttää jälleen kynttilän ja Hannele herää. Sisäinen näky ei ole vielä jättänyt häntä. Hänen kasvoillaan kuvastuu vielä taivaallinen onni. Heti kun hän tuntee naisen laupeudensisareksi, alkaa hän puhua riemukkaalla kiireellä).
HANNELE. Sisar! Enkeleitä! Martha sisar, enkeleitä. — Tiedättekö keitä täällä oli?
MARTHA SISAR. Hm. Joko sinä taas olet valveilla.
HANNELE. No arvatkaahan! Arvatkaa! (Riemusta huudahdellen.) 'Enkeleitä!
Enkeleitä! Oikeita enkeleitä! Taivaan enkeleitä, Martha sisar!
Tiedäthän… joilla on pitkät siivet.
MARTHA SISAR. No, jos sinä olet nähnyt niin kauniita unia. —
HANNELE. Oh, oh!… sanoo minun nähneen unia. Mutta mitäs tämä sitten on? Katsohan toki. (Tekee sellaisen liikkeen kuin näyttäisi kädessään olevaa kukkaa.)
MARTHA SISAR. Mitä sinulla sitten on siinä?
HANNELE. No katsohan toki.
MARTHA SISAR. Hm.