HANNELE. Tässä, katsohan!
MARTHA SISAR. Aha!
HANNELE. Haistahan.
MARTHA SISAR (on haistavinaan kukkaa): Hm. Hyvälle tuoksuu.
HANNELE. Ei, ei niin läheltä toki. Sinä katkaiset sen.
MARTHA SISAR. Se olisi kovin ikävä. Mikä se sitten oikeastaan on?
HANNELE. No, taivaan avain, etkö tunne sitä?
MARTHA SISAR. Vai niin!
HANNELE. Oletpa sinä —! No tuohan kynttilä. Pian, pian!
MARTHA SISAR (valaisten kynttilällä): Kas vaan, nyt minä näen.