HANNELE. Onko Jumala ottanut sinulta puhelahjan pois? (Ei vastausta.) Tuletko Jumalan luota? (Ei vastausta.) Oletko minulle ystävällinen? Tuletko vihamiehenä? (Ei vastausta.) Onko sinulla miekka vaatteesi poimuissa? (Ei vastausta.) Hyy! minua palelee. Viiltävä kylmä huokuu sinun siivistäsi. Vilu henkii sinusta. (Ei vastausta.) Ken olet? (Ei vastausta.)
(Äkillinen kauhu valtaa Hanneleen. Hän kääntyy kirkaisten ikäänkuin joku olisi hänen takanaan.) Äiti! Äiti!
(Sisään tulee naisolento laupeudensisaren puvussa, mutta kauniimpana ja nuorekkaampana kuin hän, pitkät valkeat siivet olalla. Hannele turvautuu olentoon, tarttuen hänen käteensä.) Äiti! Äiti! Täällä on joku.
LAUPEUDENSISAR. Missä?
HANNELE. Tuolla, tuolla.
LAUPEUDENSISAR. Miksi sinä niin vapiset?
HANNELE. Minä pelkään.
LAUPEUDENSISAR. Älä pelkää, minä olen sinun luonasi.
HANNELE. Hampaani kalisevat kauhusta. En voi sille mitään. Minä pelkään häntä.
LAUPEUDENSISAR. Älä pelkää, hän on sinun ystäväsi.