HANNELE. (riemukkaasti liikutettuna): Ah, kuinka se kahisee.
LAUPEUDENSISAR. Valkeaa silkkiä, Hannele.
HANNELE (katselee ihastuneena pukuaan): Kyllä ihmiset nyt ihmettelevät miten hienona minä makaan arkussani.
KYLÄRÄÄTÄLI. Neitsyt Johanna Katharina Mattern. (Rykäisee.) Koko kylä puhuu vain siitä. (Rykäisee.) Mikä suuri onni sattui teille kuollessanne, neitsyt Hanna. (Rykäisee.) Teidän herra isänne. (Rykäisee.) Armollinen herra kreivi — (rykäisee) — on ollut piiripäällikön luona.
LAUPEUDENSISAR (panee seppelen Hanneleen päähän): Taivuta pääsi, taivaan morsian!
HANNELE (väristen lapsellisesta ilosta): Tiedätkö, Martha sisar, minä iloitsen kuolemasta. — (Äkkiä epäillen sisarta.) Olethan sinä se?
LAUPEUENSISAR. Olen.
HANNELE. Olethan sinä Martha sisar? Ai, ei: minun äitinihän sinä olet?
LAUPEUDENSISAR. Olen.
HANNELE. Oletko kumpainenkin?