GOTTVALD. Ja hautausmaalla laulamme me sitten: "Pois ma halaan". (Kääntyy, menee koululasten luo ja puhuu.) Numero 62: Pois ma halaan. (Laulaa hiljaa lyöden tahtia.) Pois ma halaan, pois ma halaan, Jeesukseni luokse palaan. (Lapset ovat hiljaa laulaneet hänen kerallaan.) Lapset, onko teillä nyt tarpeeksi päällänne? Hautuumaalla tulee hyvin kylmä. Tulkaa vaan sisään. Katsokaa nyt vielä kerran Hannele raukkaa. (Koululapset tulvivat sisään ja asettuvat juhlallisesti vuoteen ympärille.) Katsokaa, miten kuolema on tuon herttaisen pikku tytön kaunistanut. Ryysyissä kävi hän ennen — nyt on hänellä silkkivaatteet. Avojaloin hän juoksenteli, mutta nyt on hänellä kristallikengät jalassaan. Pian saa hän asua kultaisessa linnassa ja syödä joka päivä paistettua lihaa. — Täällä oli hänellä vain kylmiä perunoita ruokanaan — ja jos olisi edes niitä saanut tarpeekseen. Täällä häntä aina kutsuttiin ryysyprinsessaksi, nyt tulee hänestä pian oikea prinsessa. Jos siis jollakulla teistä on häneltä jotain anteeksi pyydettävää, niin tehköön sen nyt, muuten kertoo hän kaikki rakkaalle Jumalalle ja silloin käy teidän huonosti.
PIENI POIKA (astuu hiukan esiin): Rakas prinsessa Hannele, älä ole vihainen minulle, äläkä sano rakkaalle Jumalalle, että minä olen aina kutsunut sinua ryysyprinsessaksi.
KAIKKI LAPSET. Me olemme siitä kaikki hyvin pahoillamme.
GOTTVALD. Kas niin, nyt Hannele-raukka kyllä antaa teille anteeksi.
Menkää nyt ja odottakaa minua ulkona.
LAUPEUDENSISAR. Tulkaa, minä vien teidät toiseen takahuoneeseen. Siellä kerron teille, mitä teidän pitää tehdä, jotta teistäkin tulisi yhtä kauniita enkeleitä kuin Hannele kohta on. (Menee edeltä, lapset seuraavat häntä, ovi suljetaan.)
GOTTVALD (yksin Hanneleen vuoteen ääressä. Laskee liikutettuna kukkansa hänen jalkoihinsa): Rakas Hannele, minä toin sinulle vielä kimpun kauniita kellokukkia. (Polvistuu vuoteen luo, jatkaa vapisevalla äänellä.) Älä unohda minua kokonaan kirkkaudessasi. (Nyyhkii, painaen otsansa hänen pukunsa laskoksiin.) Sydämeni on murtua, kun minun täytyy erota sinusta. (Kuuluu ääniä, Gottvald nousee, peittää Hanneleen vaatteella. Kaksi vanhempaa naista kuin hautajaisiin puettuina pujahtaa sisään, nenäliina ja keltaniskainen virsikirja kädessä.)
ENSIMÄINEN NAINEN (katsoen ympärilleen): Emmekö lienekin ensimäiset?
TOINEN NAINEN. Ei, herra opettaja on jo täällä. Hyvää päivää, herra opettaja!
GOTTVALD. Hyvää päivää.
ENSIMÄINEN NAINEN. Se on kai kovasti koskenut teihin, herra opettaja!
Oli tosiaan niin hyvä lapsi. Aina ahkera, aina ahkera.