GOTTVALD. Niin, hän oli hurskas ja hyvä. (Huokaa raskaasti, avaa virsikirjansa ja katsoo murheellisena siihen.)
LAUPEUDENSISAR (katsoo myöskin virsikirjaan): Ei pidä valittaa. Täytyy hiljaa kestää kaikki.
GOTTVALD. Ah, minun on niin vaikea.
LAUPEUDENSISAR. Siksikö, että hän on pelastettu?
GOTTVALD. Siksi että kaksi kukkaa on kuihtunut minulta.
LAUPEUDENSISAR. Missä?
GOTTVALD. Kaksi orvokkia, jotka ovat minulla täällä kirjan välissä. Ne ovat minun rakkaan Hanneleeni kuolleet silmät.
LAUPEUDENSISAR. Jumalan taivaassa virkoavat ne vielä kauniimpaan kukoistukseen.
GOTTVALD. Voi Jumalani, kuinka kauvan täytyy meidän vielä vaeltaa tämän maailman pimeässä laaksossa. (Äkkiä muuttuen, toimivana ja puuhaavana, ottaen nuotteja esiin.) Mitä arvelette? Voisimme kai laulaa täällä ensin: Jeesus turvani on mun.
LAUPEUDENSISAR. Niin, se on kaunis virsi ja Hannele Mattern oli uskovainen lapsi.