GOTTVALD (hiljaisella äänellä): Hyvää päivää, Martha sisar!
LAUPEUDENSISAR. Herra Gottvald! Jumalan rauha teille!
GOTTVALD (katsoo Hanneleeseen, pudistaen säälivästi päätään): Tyttö, raukka.
LAUPEUDENSISAR. Miksi olette niin surullinen, herra Gottvald?
GOTTVALD. Onhan hän nyt kuollut.
LAUPEUDENSISAR. Älkäämme surko sitä, hänellä on nyt rauha ja rauhan suon minä hänelle.
GOTTVALD (huoaten): Niin, hänen on nyt hyvä olla. Hän on nyt päässyt suruista ja huolista.
LAUPEUDENSISAR (katsomaan vaipuneena): Kauniina lepää hän siinä.
GOTTVALD. Niin, kauniina — nyt kun olet kuollut, kukoistat sinä vasta täydessä suloudessasi.
LAUPEUDENSISAR. Koska hän oli hurskas, on Jumala hänet kaunistanut.