HANKE. Oi jesta! Se on sitten mahtanut maksaa rahaa.
ERI ÄÄNIÄ. Lasi-arkku! Lasi-arkku!
SEIDEL. Me saamme täällä nähdä vielä paljon. Enkeli on kulkenut kylän läpi. Pitkä kuin poppelipuu, uskotteko. Tuolla lammen luona istuu vielä pari. Mutta ne ovat pieniä kuin pienet lapset. Ei, se tyttö ei ollut pelkkä kerjäläistyttö.
ERI ÄÄNIÄ. Tyttö ei ollut pelkkä kerjäläistyttö! Lasi-arkkua tuodaan.
Enkeli on kulkenut kylän läpi.
(Neljä valkopukuista nuorukaista tuo lasisen arkun, jonka he laskevat Hannelen vuoteen luo. Hautausväki kuiskuttelee hämmästyneenä ja uteliaana.)
GOTTVALD (nostaa hiukan Hanneletta peittävää vaatetta): Katsokaahan vainajaa.
ENSIMÄINEN NAINEN (uteliaana katsellen vaatteen alle): Hänellähän on kultaiset hiukset.
GOTTVALD (ottaen vaatteen kokonaan pois kalpean valon kajastaman
Hannelen päältä): Ja silkkivaatteet ja lasikengät.
KAIKKI (väistyvät ikäänkuin häikäistyinä ja huudahtaen hämmästyksestä).
ERI ÄÄNIÄ. Ah, onpa hän kaunis! Kukas hän on? Matternin Hanneleko?
Matternin Hannele? Sitä en usko.