PLESCHKE. Tyttö — tyttö — on pyhimys. (Nuorukaiset laskevat Hannelen hellävaroin lasiseen arkkuun.)
HANKE. Sanovat, ettei häntä panna hautaan ensinkään.
ENSIMÄINEN NAINEN. Panevat kirkkoon nähtäväksi.
TOINEN NAINEN. Minä luulen, ettei tyttö olekaan kuollut. Hänhän näyttää ilmielävältä.
PLESCHKE. Antakaahan — antakaahan — höyhen tänne — pidetään — pidetään — höyhentä hänen suunsa edessä. Niin, niin. Ja katsotaan, vieläkö hänessä on henkeä, niin.
(Hänelle annetaan höyhen ja hän pitää sitä Hannelen suun edessä.)
Ei liiku. Kuollut on. Ei enää ole henkeä hivenen vertaa.
KOLMAS NAINEN. Minä annan hänelle rosmariinikimppuni. (Laskee kimpun arkkuun.)
NELJÄS NAINEN. Lavendeli-yrttinikin saakoon hän.
VIIDES NAINEN. Mutta missä Mattern on?