ENSIMÄINEN NAINEN. Missä Mattern on?
TOINEN NAINEN. Niin, hänkö? Istuu tuolla kapakassa.
ENSIMÄINEN NAINEN. Hän ei kai vielä tiedäkään, mitä täällä on tapahtunut.
TOINEN NAINEN. Mitäs hän! Kun vain saa ryyppynsä, muusta hän vähät.
PLESCHKE. Ettekö te — ettekö te sitten — ole mitään sanonut, että hänen kotonaan — kotonaan — on ruumis.
KOLMAS NAINEN. Pitäisi hänen se itsestäänkin tietää.
NELJÄS NAINEN. En minä tahdo mitään pahaa sanoa, herra minua varjelkoon! Mutta kyllä se vaan tiedetään, kuka tytöltä hengen on ottanut.
SEIDEL. Niinpä niin. Sen tietää, suoraan sanoen, koko kylä. Tytöllä oli nyrkinkokoinen kuhmu.
VIIDES NAINEN. Mihin se mies on astunut, siihen ei ruoho kasva.
SEIDEL. Mehän me hänelle yhdessä vaatteet muutettiin. Näin minä sen selvästi. Tuon nyrkin kokoinen oli kuhmu. Ja sen takia se henkikin lähti.