ENSIMÄINEN NAINEN. Matternin omallatunnolla se on, ei kenenkään muun.
KAIKKI (kiivaasti, mutta kuiskaavalla äänellä puhuen keskenään):
Kenenkäs muun.
TOINEN NAINEN. Hän on murhamies.
KAIKKI (raivoissaan, mutta salaperäisesti): Murhamies, murhamies!
(Kuuluu juopuneen muurari Matternin räyhäävä ääni.)
MATTERNIN ÄÄNI. Ra-auhallinen o-matunto on — paras — pään — alainen. (Ilmaantuu ovelle ja huutaa.) Tyttö! Tyttö! Letukka! Missä piileskelet? (Hoipertelee pihtipieltä vasten.) Minä luen viiteen asti — niin kauvan — minä odotan. Kauvempaa en: yks' — kaks' — kolme ja yks' tekee — tyttö!! älä saata minua vimmaan, sen sanon minä sinulle. Kun minä rupean hakemaan ja löydän sinut, kanalja, niin rutistan minä sinut. (Säpsähtää, huomaa läsnäolevat, jotka pysyvät kuolonhiljaisina.) Mitä te täällä teette? — (Ei vastausta.) Mitä te täältä haette? — Piruko teidät tänne toi, hä? — Laittautukaa tiehenne. — No, tuleeko siitä mitään? (Nauraa itsekseen.) Ei, annas kun katsotaan. Kyllä minä ne konstit tunnen. Ei se sen kummempaa. Taisin naukata vähän liiaksi. Se panee näkemään kaikenlaista. (Laulaa.) Ra-auhallinen oma -tunto — on pa-ras — pään-alainen. (Pelästyy.) Yhäkö te vain olette siinä? (Äkillisen vimman vallassa etsii jotain, millä löisi.) Minä otan mitä käsiini saan…
(Ruskeaan kuluneeseen viittaan puettu mies on astunut sisään. Hän on noin 30-vuotias, hänellä on pitkä, musta tukka, ja kalpeat opettaja Gottvaldia muistuttavat kasvot. Hänellä on kädessä pehmeälierinen hattu ja sandaalit jalassa. Hän näyttää väsyneeltä ja tomuiselta. Lempeästi koskettaen muuraria käsivarteen, keskeyttää hän tämän puheen. Mattern kääntyy äkkiä. Vieras katsoo häntä vakavasti ja rauhallisesti suoraan kasvoihin.)
VIERAS (nöyrästi): Mattern, muurari — Herran rauha sinulle!
MATTERN. Mitä sinä tänne? Mitä sinä täältä haet?
VIERAS (nöyrästi pyytäen): Minä olen jalkani veriin juossut; anna minulle vettä pestäkseni ne. Kuuma päivä on paahtanut minua, anna minulle viiniä virkistyksekseni. En ole syönyt mitään siitä asti kuin aamulla lähdin. Minun on nälkä.