HANKE. Jättäkää jo. Antakaa olla.
TULPE. Kun ette itse anna olla rauhassa!
HETE (käyttää Hanken selän takana hyväkseen sitä hetkeä, jolloin tämä häntä puolustaakseen on Pleschken kanssa tekemisissä, ja sieppaa Hanken kerjuusäkistä jotain salamannopeasti ja juoksee pois).
TULPE (joka sen on huomannut, hytkyy naurusta).
HANKE. Mitä siinä nauraa räkätät.
TULPE. (yhä nauraen) Niin kai! niin kai! ei saisi enää nauraakaan.
PLESCHKE. Voi sun vietävä! no katsohan vähän taaksesi.
TULPE. Katsoisit vähän myös tavaroittesi perään. Etteivät ne hyvin kutistumaan rupeaisi.
HANKE (kääntyy, huomaa tulleensa petetyksi): Lutka! (Syöksyy Heten jälestä). Annas kun saan sinut käsiini! (Kuuluu portaitten kolinaa, takaa-ajoa ja tukahdutettua kirkunaa).
PLESCHKE. Saakelin tyttö! Saakelin tyttö! (Nauraa kaikissa äänilajeissa).