GOTTVALD. Ei sinun tarvitse mitään pelätä. Ei kukaan tee sinulle mitään pahaa.
HANNELE. Isä, isä…
GOTTVALD. Eihän hän ole täällä.
HANNELE. Jos hän tulee, minä niin pelkään.
GOTTVALD. Ei hän tule. Usko nyt minua.
(Joku tulee kovaa vauhtia portaita alas.)
HETE (pitää raastinta korkealla ilmassa): Katsokaahan; katsokaahan millaisia lahjoja Hanke saa.
HANKE (on ajanut häntä takaa, saavuttaa hänet, aikoo riistää häneltä raastimen, mutta Hete heittää sen nopealla liikkeellä keskelle huonetta).
HANNELE (hypähtää pelästyneenä vuoteestaan): Hän tulee! Tulee! (Puoliksi nousten tuijottaa hän, pää eteenpäin ojennettuna, mitä suurimman tuskan ilme kalpeissa, sairaissa, surun kalvamissa kasvoissaan, meluun päin. Hete on irroittautunut Hankesta ja mennyt eteiseen. Hanke astuu sisään, nostaakseen raastimen maasta).
HANKE. Kyllä minä vielä sinua raastan. Riiviö!