SOANAN KERETTILÄINEN
Kirj.
Gerhart Hauptmann
Suomentanut
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1918.
Pyrkiessään Monte Generoson huipulle matkailijan sopii lähteä joko
Mendrisiosta tai Capolagosta hammasrataa myöten tai Bissonesta Soanan
kautta, missä tie on kaikkein vaivalloisin. Koko alue kuuluu Tessiniin,
Sveitsin kantoniin, jonka väestö on italialaista.
Ylhäällä vuoristokiipeilijät varsin usein kohtasivat silmälaseja käyttävän vuohipaimenen, jonka ulkomuoto oli muutoinkin huomiota herättävä. Hänen ruskettuneesta ihostaan huolimatta saattoi hänen kasvoistaan huomata, että hän oli sivistynyt mies. Hän muistutti paljonkin Sienan tuomiokirkossa olevaa, Donatellon luomaa Johannes Kastajan pronssikuvaa. Hänen hiuksensa olivat tummat ja valuivat kiharaisina ruskeille hartioille. Hänen pukunaan olivat vuohentaljat.
Kun joukko vieraita lähestyi tätä ihmistä, vuoristo-oppaat nauroivat jo etukäteen. Ja kun matkailijat hänet sitten näkivät, puhkesivat he usein sopimattomasti meluamaan tai äänekkään vaativaisesti uhittelemaan; heistä miehen omituinen ulkonäkö antoi heille siihen oikeuden. Paimen ei heistä piitannut. Tavallisesti hän ei edes kääntänyt päätänsä.
Kaikki vuoristo-oppaat näyttivät oikeastaan olevan hänen kanssaan hyvissä väleissä. Monesti he kapusivat hänen luoksensa ja antautuivat keskustelemaan hänen kanssaan tuttavallisesti. Kun vieraat heidän palattuaan tiedustelivat, mikä omituinen pyhimys se mies oli, pitivät he asian enimmäkseen omina tietoinaan, kunnes hän oli häipynyt näkyvistä. Mutta ne matkailijat, joiden uteliaisuus oli vielä silloin vireillä, saivat nyt tietää, että tällä miehellä on hämärä menneisyys, että kansan keskuudessa hänet tunnettiin »Soanan kerettiläisen» nimellä ja että hän nautti taikauskoisen pelon sekaista, epäiltävää kunnioitusta.