Puhelimme venäläisestä ylioppilasnuorisosta yleensä ja Kievissä hiljan sattuneista ylioppilaslevottomuuksista.
Aleksandra Feodorovna virkkoi:
"Ja sittenkin näiden ihmisten täytyy olla vakuutettuja siitä, että
keisari alati huolehtii kansansa paraasta.".
Huomautin, etteivät nuo äärimmäisyydet Kievissä ja muissa paikoissa
vähimmässäkään määrin olleet tähdätyt keisaria vastaan.
Kreivitär Mengden virkkoi:
"Kaikista venäläisistä hallitsijoista on keisari enimmin kansan
suosima."
Keisarinna teki hänelle ominaisen, torjuvan kädenliikkeen ja katsoi
hymyillen eteensä…
Tuo hymyily antaa minulle vieläkin paljon ajattelemisen aihetta. Eikö
Aleksandra Feodorovna oikein usko keisarin kansanomaisuuteen?
Siinä hän tekisi väärin; sillä ellei Nikolaille hänen ensimmäisinä hallitusvuosinaan osoitettu riemuitseva suosio enää voinutkaan pysyä yhtä innokkaana, niin ovat kuitenkin kaikki, yksin vapaamielisetkin puolueet, lujasti vakuutetut keisarin vilpittömästä tahdosta. Ei kukaan rohkene hyökätä hänen persoonansa kimppuun eikä väittää hänen yksityiselämästään mitään epäpuhdasta tahi rumaa. Sekä isänä että puolisona hän on mallikelpoinen. Mahdollisesti hänen aistillinen rakkautensa Aleksandra Feodorovnaan ei ole niin suuri kuin sydämellisen toveruuden tunne, mutta tämän jälkimäisenhän väitetäänkin olevan oikean avioliiton varsinaisesti perustavan ja pysyvän piirteen…
Mitä miettinet tällä hetkellä, armaani?… Näen ajatuksissani Sinut lukemassa tätä kirjettä ja luulen huomaavani pilkallisen hymyn huulillasi… Eikö totta, Annushkasi alkaa käydä hempeämieliseksi ja miettiväiseksi… alkaa ladella tunteista sen sijaan, että kertoisi tosiasioita?…