* * * * *
"Taas pitkä kirjeetön aika. Olemme yksin Tsarskoje Selossa. Keisari on matkoilla, ja me hankkiudumme Moskovaan.
Keisarinnan ulkomuoto on suuresti muuttunut. Hänessä on jotakin, mikä muistuttaa väsynyttä madonnaa, vaikka madonnamaisuus ei muutoin ole hänelle ominaista…
Siitä saakka kun keisari matkusti, on hän mietiskellyt entistä enemmän. Olen huolissani hänen tähtensä enkä kuitenkaan voi löytää mitään syytä.
Nyt juuri tuli kirjeesi… Sain sydämentykytyksen, ja minun täytyi pitää kiinni pöydästä pysyäkseni pystyssä.
Kirje on pitkä ja sisällysrikas!
Olet ollut sairaana?… Ystävä-parkani! Tahtoisin rientää luoksesi.
Laskea käteni kuumalle otsallesi ja lohduttaa Sinua, lohduttaa…
Mutta nyt olet paranemaan päin, kirjoitat. Ja palaat tänne! Kahden
kuukauden päästä…
Kuinka uskomattomalta tuo kaikki kuuluu! En voi enempää kirjoittaa.
Panen tämän kirjeen kuoreen ja etsin jonkun luotettavan lähetin, joka
vie sen puolestani Pietariin…
* * * * *