Kukaan muu kuin hän ei ollut oikein tuntenut poliittista tilannetta, havainnut, mitä talonpojille tarvittiin, jotta kansan keskuudessa olevat kapinalliset ainekset olisi saatu vaikenemaan.
"Käynee välttämättömäksi tyhjentää muutamia seutuja…"
"Hirveä menettely!" huomautti keisarinna.
Keisari kohautti olkapäitään.
"Täytyykö heidän joutua perikatoon maan-nälän näännyttäminä?… He saavat nähdä, että hallituksen taholta on tehty kaikki, mikä suinkin on mahdollista…"
"Mikä suinkin on mahdollista… niinpä kyllä!"
Se kuulosti raskaalta ja surulliselta. Sellainen hän saattoi olla, kun jotkut tummat soinnut oli saatu hänen sielussaan kajahtelemaan.
Keisari tunsi olevansa alakuloinen ja kylmennyt.
Besobrasovin hohtavat haaveet olivat menettäneet lämpönsä.
Jokapäiväisyyden yksitoikkoinen huurre peitti taas kaikki.
Hän toivotti keisarinnalle hyvää yötä, meni vielä kerran työhuoneeseensa ja silmäili siellä levällään olevan Itä-Aasian karttaa.