Kuin unissakävijä hän liikkui eteenpäin, tunsi huultensa koskettavan alastonta kultaista ristiinnaulitun kuvaa, jonka metropoliitta ojensi keisariparia kohti. Kylmän metallin kosketus pani hänen jäsenensä värisemään.
Paluumatkalla, Nikolai Aleksandrovitshin istuessa nuoren puolisonsa rinnalla, sattui kiusallinen välikohtaus. Nuori keisarinna Aleksandra Feodorovna menetti tajuntansa, ja hänet täytyi Kremliin saavuttua herättää tuntoihinsa keinotekoisin kiihoittimin.
Maria Feodorovna ei myöhemmin juhlapäivällisten aikana voinut olla tekemättä vastapäätä istuvalle suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshille ilkeätä huomautusta.
Keisarinna, jonka uuden kruunun taakka painaa maahan! — Eikö se ollut vertauskuvallista?
Hän hymyili merkitsevästi antaessaan pitkälle riippuvan kruunauskoristeen helmien solua hoikkien, ylellisesti sormustettujen sormiensa välitse.
Nikolai Nikolajevitsh ymmärsi vihjauksen.
Hän ymmärsi hymynkin. Tämä nainen pelasi peitetyin kortein, mutta hänen politiikkansa pysyi aina samana. Jo vuosikausia hän oli taistellut valtansa puolesta. Hänenkö olisi pitänyt laskea aseensa tuon kilpailijattaren edessä, joka, niin miltei lapsi kuin hän vielä olikin kokemuksiltaan, uteliaan tietämättömin katsein tarkkasi hovielämän kirjavaa hyörinää.
Maria Feodorovna tarkasteli tutkivasti suuriruhtinaan teräväpiirteisiä kasvoja, jotka saivat ajattelemaan nälkäistä arosutta.
Värähdys hänen suupielissään teki Maria Feodorovnan varmaksi.
Puoliääneen, pinnallisen keskustelun sävyyn, hän alkoi puhua uusimmista tapauksista ulkopolitiikan alalla.