Mutta Venäjä pani uuden, rämisevän sävelen vanhaan merkkitoitotukseen.
Tsarskoje Selon sotaneuvosto päätti kutsua pois kenraali Kuropatkinin, joka vähemmän kuin vuosi sitten kansan riemuhuutojen saattamana ja Sarovin pyhän Serafinin suojelukseen suljettuna oli matkustanut Itä-Aasian sotanäyttämölle. Neuvosto määräsi hänen sijaansa vanhan, suositun kenraali Linjevitshin ja myönsi ensi kerran joukkojen olevan innoituksen tarpeessa. Lähetti myös suuriruhtinas Nikolain sotanäyttämölle.
Keisari oli päännyökkäyksellä ilmaissut suostumuksensa. Hänen puheensa oli katkonaista, liikkeensä olivat automaattisia ja nukentapaisia.
Häntä vanhastaan vaivanneet kaatuvataudin kohtaukset olivat ilmestyneet uudelleen, ja niiden ohella hän sai äkillisiä vihan- ja julmuudenpuuskia. — Hän oli joutunut suuriruhtinaspuolueen leikkipalloksi ja antoi ylimielisten käsien heitellä itseään mielin määrin.
Trepovin käsissä oli rajaton valta. Mutta hänenkin vallalleen olivat maanalaiset mahdit vetäneet rajan.
Keisarin vanhin henkipaashi oli täytynyt pidättää, koska hänen epäiltiin salaa vieneen uhkauskirjeen perintöruhtinaan makuuhuoneeseen. Hänen paperiensa joukosta tavattiin raskauttavia todistuskappaleita, jotka saattoivat useat muut paashit pahasti epäilynalaisiksi.
Säikähdyksen välttämiseksi linnassa tyydyttiin siihen, että heidät erotettiin, pantiin valvonnan alaisiksi ja heidän johtajansa selitettiin heikkomieliseksi…
Pääsiäisjuhlat vietettiin Tsarskoje Selossa eikä, kuten joka vuosi muulloin, talvipalatsissa.
Kun molemmat keisarinnat vanhan venäläisen tavan mukaan jakoivat pääsiäismunia hoviherroille, särkyi yksi Aleksandra Feodorovnan munista ja putosi kreivitär Mengdenin eteen.
Sitä pidettiin onnettomana enteenä, ja ihmeteltiin, että keisarinna pysyi välinpitämättömänä.