"Sinun täytyy rauhoittua, Aleksandra."
"Rauhoittua? Hän ei saa tulla takaisin, Nikolai. Kun muistelen tuota halvaustilaa, joka piti jäseniäni kahlittuina ja teki ruumiini avuttomaksi, raajarikoksi, valtaa minut kauhistus. Hän ei saa tulla takaisin."
Keisari kohautti olkapäitään. Äkkiä näytti eräs ajatus juolahtavan hänen mieleensä.
"Ehkä Rasputin mahdollisesti…?"
"Rasputin?"
Hänen kurkustaan tunkeutui omituinen ääni. Se voi olla yhtä hyvin voihkaisu kuin naurunpurskahdus.
"Luulen huomanneeni, että hänen läsnäolonsa rauhoittaa hermojasi…"
Aleksandra tempaisi kätensä hänen käsistään. Hän ponnahti pystyyn kuin piiskaniskusta.
"Ei!" huusi hän. "Ei hän…! Ei hän!"
Hänen huudahduksensa ilmaisi niin suurta pelkoa, että keisari säikähtyneenä kumartui hänen puoleensa.