Keisarinnan kirkkaalle otsalle kohosi hitaasti tumma puna.
"Kiihdyksissään karkotuksesta? Kun ainoastaan kuolema voisi olla sovituksena. Pitkälle olemme joutuneet, Annushka."
Puoleksi ummistetuin silmin hän tähysti pitkin valoisaa tietä, jolle varjot muodostivat harmaan valkeita poikkijuovia.
"Vain keisarin toivomuksesta, vain Nikolai Nikolajevitshin rukouksista minä tyydyin tähän lievään rangaistukseen. Olen pyytänyt sitä pyhältämme anteeksi."
"Rohkenenko pyytää teidän majesteettianne, ettette puhu siitä mitään?"
"Kuinka niin?"
"Teidän majesteettianne panetellaan…"
Keisarinna pysähtyi.
"Kuka?" kysyi hän tylysti.
Annushka sävähti ja katsoi apua pyytävin silmäyksin ympärilleen.