Hän vaikeni ja katsahti suuriruhtinattareen. Elisabet Feodorovna ei vastannut. Elämä Sergei Aleksandrovitshin rinnalla oli tehnyt hänet katkeraksi ja harvapuheiseksi.
"Toisinaan pelkään tätä kansaa, Elisabet. Se on niin erilaista kuin siellä kotona. Kotona hymyilivät ihmiset minut nähdessään. Täällä ei kukaan hymyile. Tylsin, pelokkaan kunnioittavin silmin he töllistelevät meitä, ikäänkuin olisimme kuninkaallisia petoeläimiä, jotka elävät kultaisissa häkeissä. Heidän katseessaan kuvastuu surumielisyys. Aivan nuorienkin katseessa. Ikäänkuin he kantaisivat kokonaisten sukupolvien kohtaloita hartioillaan…"
"Mitäpä me kansasta huolimme, Aleksandra?"
Suuriruhtinatar oli taivuttanut hoikan, sinimuotoisen vartalonsa eteenpäin ja silitteli laihtuneilla käsillään, joissa sormukset höllinä kilahtelivat toisiinsa, istuimen silkoisia atlassipatjoja.
"Kun ensi kerran yksin ajoin Pietarinpuiston läpi [laaja puisto Moskovan luoteiskulmassa. Suom.], heittäytyi eräs nainen tielleni ojentaen minulle anomuskirjettä. Otin kirjeen ja lupasin mielessäni auttaa naisparkaa. Myöhemmin, kun kirjettä lukiessani huomasin sen sisältävän mieltäkuohuttavia huomautuksia suuriruhtinaasta ja arvossapidetyistä hovivirkailijoista, pidin parhaana repiä sen rikki ja sirotella palaset ulos vaununikkunasta. Sergein mielestä olin menetellyt viisaasti…"
Hän huokasi ja pyyhkäisi oikealla kädellään valkoista, sinertävähohtoista käsivarttaan, jonka brysselinpitseistä nyplätty verkkoliina jätti paljaaksi…
"En ole sen koommin nähnyt tuota naista… Se kohtaus askarrutti kauan ajatuksiani. Enimmin niinä viikkoina, jolloin tulin huomaamaan, etteivät suuriruhtinaasta lausutut väitteet olleetkaan perättömiä."
"Mistä se vieras nainen saattoi sen tietää, Elisabet?" Suuriruhtinatar kohautti olkapäitään.
"Sanoithan äsken, että elämme kuin kultaisen ristikon takana. Ristikko on läpinäkyvä, pikku Alix. Niiden, jotka siinä häkissä liikkuvat, ei ole mahdollista suuriin kansanjoukkoihin häviämällä peittää piirteitään. Terävän selvästi ja jättiläismäisesti suurentuneina esiintyvät heidän hyveensä ja paheensa…?"
Nuoren keisarinnan kädet avautuivat ja sulkeutuivat jälleen.