Aleksandra Feodorovna huojutti miettiväisenä hienoa päätään.
"Herra von Wittellä on paljon vastustajia hovissa", sanoi hän varovaisesti.
"Hänellä voisi olla ystäviä, teidän majesteettinne…"
Keisarinnan huulilla vilahti hymy. Eikö herra von Witteä tehnyt arvokkaaksi juuri se, että hän oli yksin?… Hänen lahjomattomuutensa?
"En ymmärrä mitään itäaasialaisesta politiikasta, rouva von Vyrubova.
Enkä yleensä politiikasta."
Vyrubova hymyili, niinikään.
"Teidän majesteettinne on liian vaatimaton."
Hän sanoi sen aivan viattomasti. Ja kuitenkin tuntui Aleksandra
Feodorovnasta siltä, että sanojen takana piili jokin peitetty tarkoitus.
Vastentahtoinen puna hipaisi hänen kasvojaan… Joutuen hetkeksi hämilleen hän tarttui uudelleen keskustelun aikaisempaan käänteeseen.
"Hänellä on paljon vastustajia siksi, ettei hänellä ole sitä ainoata, joka olisi kyllin suuri taistelemaan julkisin asein."