Messer Torello sai monilla rukouksilla heidät suostumaan siihen, että he oleksivat hänen luonaan koko sen päivän. Ja senvuoksi pukeutuivat he vähän nukuttuaan vaatteihinsa ja lähtivät messer Torellon kanssa hiukan ratsastamaan kaupungille. Ja kun illallishetki oli tullut, aterioivat he komeasti monien arvokkaiden toverien kanssa.
Makuuajan tullen he menivät levolle, mutta kun päivä koitti ja he olivat nousseet ylös, niin näkivät he väsyneiden hiirakkojensa paikalla kolme suurta ja hyvää ratsuhevosta, ja samoin uudet vankat hevoset palvelijoitaan varten. Ja kun Saladin tämän huomasi, niin hän kääntyi toveriensa puoleen ja sanoi: Vannon kautta Jumalan, ettei ole koskaan ollut täydellisempää, kohteliaampaa ja älykkäämpää miestä kuin tämä. Ja jos kristityt kuninkaat ovat maassaan moisia kuninkaita kuin tämä ritari, niin ei Babylonin sultaanilla ole voimaa vastustaa heistä ainoatakaan, saati sitten niin monia kuin ne, joiden näemme varustautuvan karkaamaan hänen kimppuunsa!
Mutta kun hän tiesi, ettei auttanut vastustaa messer Torelloa, niin hän kiitti häntä sangen kohteliaasti ja nousi tovereineen hevosten selkään.
Messer Torello saattoi heitä useiden toverien kanssa pitkän matkaa kaupungin ulkopuolelle. Ja vaikka Saladinin oli ylen vaikeaa erota messer Torellosta, siksi mielistynyt oli hän häneen, niin kuitenkin pyysi hän häntä palaamaan takaisin, koska hänen itsensä täytyi kiiruhtaa. Ja messer Torello, joskin hänestä oli raskasta erota heistä, sanoi: Herrat, minä teen sen, kun niin tahdotte. Mutta sen minä teille sanon: en tiedä, ketä te olette, enkä kysy sitä enempää, koska ette sitä halua. Mutta olkaa ketä hyvänsä, niin älkää luulko tällä kertaa, että minä uskon teitä kauppiaiksi. Ja Jumalan haltuun vaan!
Saladin, joka oli jo hyvästellyt kaikkia messer Torellon seuralaisia, vastasi hänelle sanoen: Messere, saattaa vielä tapahtua, että me näytämme teille kauppatavaroitamme ja vahvistamme siten uskonne. Ja menkää nyt, Jumala kanssanne.
Saladin lähti siis nyt toveriensa kanssa, sillä vahvalla päätöksellä, että jos hänelle ikää riittää, eikä sota, jota hän odotti, sitä tuhoa, niin hän osoittaa vielä suurempaa kunnioitusta messer Torellolle kuin tämä oli hänelle osoittanut. Ja paljon hän puheli toveriensa kanssa hänestä ja hänen vaimostaan ja tavaroistaan ja menoistaan ja teoistaan, ylistellen kaikkea suuresti.
Mutta kun hän oli kierrellyt suuret vaivat kestäen kaikki lännen maat, niin hän meni toveriensa kanssa merelle ja palasi Aleksandriaan, ja varustautui, kaikki tarkoin tietäen, puolustukseen.
Messer Torello meni takaisin Paviaan, ja kauan hän aprikoi mielessään, ketä nuo kolme miestä olivat olleet, mutta ei päässyt koskaan totuudesta läheskään perille.
Kun ristiretken aika oli tullut ja kaikkialla tehtiin suuria varustuksia, niin päätti messer Torello, puolisonsa rukouksista ja kyyneleistä huolimatta, lähteä mukaan. Ja järjestettyään kaikki valmiiksi ja aikoessaan juuri nousta ratsun selkään, hän sanoi vaimolleen, jota hän suuresti rakasti: Vaimo, niinkuin näet, minä lähden tälle retkelle sekä ruumiillisen kunniani että sieluni autuuden tähden. Minä jätän nyt sinun hoitoosi meidän tavaramme ja kunniamme. Ja kun olen tosin varma menosta, mutta koska minulla ei ole, tuhansista syistä, joita voi sattua, mitään varmuutta paluusta, niin pyydän sinulta erästä suosionosoitusta. Ja se on, että odotat minua, mitä minulle sattuikaan, yhden vuoden ja kuukauden ja päivän, tästä päivästä lukien, jolloin lähden, menemättä uusiin naimisiin, ellet saa varmaa tietoa minun elämästäni.
Vaimo, joka itki kovasti, vastasi: Messer Torello, minä en tiedä, kuinka jaksan kantaa surun, johon minut jätätte matkustaessanne pois. Mutta jos elämäni olisi lujempi kuin murheeni, ja teille tapahtuisi jotain, niin eläkää ja kuolkaa varmana siitä, että minä elän ja kuolen messer Torellon vaimona, taikka hänen muistollensa.