Kello oli yhdeksän tienoilla aamulla, kun he saapuivat kaupunkiin, ja luullen, että heidät oli tuotu sen parhaasen majataloon, joutuivat messer Torellon kanssa hänen talonsa luo. Sinne oli jo tullut hyvinkin viisikymmentä arvokkainta kaupunkilaista ottamaan vastaan ylimyksiä, joiden suitsia ja jalustimia pitämään he riensivät heti heidän ympärilleen.
Tämän nähdessään Saladin ja hänen toverinsa ymmärsivät kohta, mitä se merkitsi, ja sanoivat: Messer Torello, tämä ei ole sitä, mitä me teiltä pyysimme. Te teitte kylliksi jo menneenä yönä, ja paljon enemmänkin kuin me toivoimme, joten olisitte hyvin voinut antaa meidän jatkaa matkaamme.
Mutta messer Torello vastasi: Herrat, siitä, mitä minä eilen illalla teille tein, olen minä kiitollinen enemmän sattumalle kuin teille, koska se yllätti teidät tiellä sellaiseen aikaan, että teidän oli tarpeellista tulla minun pieneen kotiini. Mutta tämän-aamuisesta on minulla teitä kohtaan velvollisuuksia ja samoin kaikilla näillä ylhäisillä herroilla, jotka ympärillämme seisovat. Jos teistä siis näyttää kohteliaalta kieltäytyä aterioimasta heidän kanssaan, niin voitte sen tehdä, jos haluatte.
Saladin ja hänen toverinsa alistuivat ja laskeusivat satulasta, ja ylimykset ottivat heidät iloisesti vastaan ja veivät huoneihin, jotka oli heitä varten varustettu komeasti kuntoon. Ja kun he olivat riisuneet pois matka-asut ja hiukan virkistelleet, tulivat he saliin, jossa oli kaikki loisteliaasti valmistettu. Sitten tuotiin kättenpesuvettä, ja kun heidät oli sijoitettu hyvässä ja kauniissa järjestyksessä pöytään, niin palveltiin heitä, monia ruokalajeja tarjoten, niin oivallisesti, että vaikka keisari olisi tullut, ei hänelle olisi voitu osoittaa enemmän kunnioitusta. Ja vaikka Saladin ja hänen toverinsa olivat suuria herroja ja tottuneet näkemään valtavia asioita, niin siitä huolimatta he ihmettelivät suuresti tätä, mikä oli heistä sitäkin jalompaa, kun otti huomioon ritarin aseman, sillä he tiesivät, ettei hän ollut ruhtinas, vaan ainoastaan kaupunkilainen.
Kun oli syöty ja pöydät korjattu, niin keskusteltiin jonkun verran muistakin asioista. Ja koska oli kova helle, niin menivät kaikki Pavian ylimykset levolle, mutta hän itse jäi heidän kolmen seuraan ja astui heidän kanssaan erääsen kamariin ja kutsutti sinne, ettei heiltä jäisi mitään hänen kalleuksiaan näkemättä, oivallisen puolisonsa. Tämä, joka oli sangen kaunis ja kookas ja kalliilla vaatteilla koristettu, astui kahden lapsensa keskellä, jotka olivat kuin enkeleitä, heidän eteensä ja tervehti heitä suopeasti. Kun vieraat hänet näkivät, niin he nousivat ylös ja ottivat hänet kohteliaasti vastaan, pyysivät häntä seuraansa istumaan ja juttelivat iloisesti hänen kahden suloisen lapsensa kanssa.
Mutta sitten, kun rouva oli päässyt heidän kanssaan miellyttävään keskusteluun ja messer Torello lähtenyt vähäksi aikaa kamarista, kysyi rouva rakastettavasti heiltä, mistä he olivat ja minne menossa. Johon ylimykset vastasivat samoin kuin olivat messer Torellolle vastanneet.
Silloin sanoi rouva iloisin kasvoin: Siispä minä näen, että naisellinen aikeeni oli hyödyllinen, joten pyydän teitä osoittamaan minulle sen erikoisen suosion, ettette kieltäydy ottamasta vastaan ettekä halveksu sitä pientä lahjaa, jonka teille nyt tuotan, vaan, ottaen huomioon, että naiset antavat pienen sydämensä mukaan pieniä lahjoja, katsotte enemmän sen mielenlaatuun, joka antaa, kuin itseensä lahjaan, ja huolitte sen.
Ja hän tuotti jokaiselle heistä kaksi päällysvaatetta, toisen vuoratun veralla, toisen kärpännahkalla, jotka eivät olleet suinkaan porvareille tai kauppiaille soveltuvia, vaan suurille herroille, sekä kolme silkkistä jakkua ja liinaisia ja sanoi: Ottakaa nämä. Minä olen pukenut tällaisilla vaatteilla kuin teidät miehenikin. Ne saattavat olla, niin halpoja kuin ne ovatkin, teille hyödyksi, jos ottaa huomioon, että te olette kaukana vaimojenne luota ja että jo kuljettu ja vielä kuljettava matka on pitkä, kuin myöskin, että kauppiaat ovat hienoja ja siistiä miehiä.
Ylimykset ihmettelivät ja näkivät selvästi, ettei messer Torello missään suhteessa tahtonut laiminlyödä kohteliaisuutta heitä kohtaan, ja epäilivät, kun näkivät noiden kauppiaille soveltumattomain pukujen hienouden, että ehkä messer Torello oli tuntenutkin heidät. Mutta kuitenkin vastasi yksi heistä rouvalle: Nämä ovat, madonna, ylen kallista tavaraa ja sellaisia, ettei niitä sopisi halpojen ottaa, elleivät teidän pyyntönne, joihin ei voi vastata kieltävästi, meitä siihen pakoittaisi.
Tämän tehtyään, ja kun messer Torello oli jo palannut, toivotti rouva heidät Jumalan huomaan ja lähti heidän luotaan ja toimitti palvelijoillekin samantapaisia, mutta heidän asemansa mukaisia tavaroita.