Palvelija vei ylimyksiä, jutellen heidän kanssaan kaikenlaisista asioista, eräitä syrjäteitä myöten, kunnes toi heidät, heidän sitä huomaamatta, herransa olinpaikkaan. Ja kun messer Torello heidät näki, niin hän asteli heitä vastaan ja sanoi hymyillen: Herrat, te olette suuresti tervetulleet.
Saladin, joka oli sangen älykäs mies, ymmärsi ritarin peljänneen sitä, että he eivät olisi ehkä suostuneet kutsuun, jos hän olisi pyytänyt heitä silloin, kun heidät kohtasi; siksi oli hän viekkaudella opastanut heidät kotiinsa, niin etteivät he voisi kieltäytyä viettämästä iltaa hänen kanssaan. Ja vastaten hänen tervehdykseensä Saladin sanoi: Herrani, jos ihminen voisi valittaa sitä, että on kohteliaita miehiä, niin täytyisi meidän tehdä se valitus teitä vastaan, joka olette, puhumatta siitä, että estitte meitä hieman matkallamme, pakoittanut meidät ottamaan vastaan sellaisen kohteliaisuuden-osoituksen kuin teidän on, ansaitsematta hyväntahtoisuuttanne muulla kuin tavallisella tervehdyksellä.
Älykäs ja kaunosanainen ritari vastasi: Herrat, se kohteliaisuus, mitä te meidän puoleltamme saatte, on köyhää sen rinnalla, jota te, jo senkin mukaan, mitä voin ulkonäöstänne päättää, ansaitsisitte. Mutta tosiaan ette olisi voinut Pavian ulkopuolella löytää paikkaa, joka olisi ollut hyvä. Älkää niin ollen pahastuko, vaikka olettekin kulkeneet hieman syrjään tiestä, saadaksenne hiukan vähemmän epämukavuuksia.
Ja kun hän oli näin sanonut, tulivat palvelijat vieraiden ympärille ja ottivat heidän hevosensa hoitoonsa, kun he olivat laskeutuneet satulasta. Ja sitten Torello vei nuo kolme ylimystä kamareihin, jotka oli heille varustettu ja riisutti siellä heiltä jalkineet ja virvoitti heitä raikkailla viineillä ja piti heille itse ystävällisin puhein seuraa siihen saakka, kunnes voitiin syödä illallista.
Saladin ja hänen toverinsa ja palvelijansa osasivat kaikki italiaa, joten he ymmärsivät ja heitä ymmärrettiin sangen hyvin, ja jokaisesta heistä tuntui tämä ritari maailman miellyttävimmältä ja hienoimmalta mieheltä ja puheissa taitavammalta, mitä he koskaan olivat vielä nähneet. Messer Torello toisaalta taas ajatteli, että he olivat mainioita miehiä ja paljon arvokkaampia kuin hän ensin oli luullut, joten hän pahoitteli suuresti itsekseen, ettei voinut kestitä heitä tänä iltana muullaisella seuralla eikä komeammilla kemuilla. Mutta hän päätti parantaa puutteen seuraavana päivänä, ja neuvottuaan eräälle palvelijalleen, mitä aikoi tehdä, lähetti hän hänet puolisonsa luo, joka oli sangen viisas ja jalo nainen, läheiseen Paviaan, jonka portteja ei lainkaan suljettu. Ja tämän tehtyään vei hän ylimykset puutarhaan ja kysyi heiltä kohteliaasti, ketä he olivat.
Saladin vastasi hänelle: Me olemme kyprolaisia kauppiaita ja tulemme
Kyprosta ja menemme asioillemme Parisiin.
Silloin sanoi messer Torello: Jumala suokoon, että tämä meidän seutumme kasvattaisi sellaisia aatelismiehiä kuin näen Kypron kauppiaiden olevan.
Kun tähän tapaan oli juteltu jonkun aikaa, tuli illallishetki; silloin pyysi hän heitä itseään valitsemaan paikkansa pöydässä, ja sitten palveltiin heitä sangen hyvin ja järjestyksessä, vaikka se olikin ainoastaan tilapäinen ateria. Ja kun he olivat nousseet pöydästä, niin ei kulunut kauan, ennenkuin Torello, ajatellen heidän olevan uupuneita, vei heidät sangen kauniisiin vuoteihin lepäämään, ja meni itsekin vähän sen jälkeen nukkumaan.
Paviaan lähetetty palvelija vei sanan messer Torellon vaimolle, joka oli varustettu paremminkin kuninkaallisella kuin naisellisella mielenlaadulla. Tämä kutsutti luokseen useita miehensä ystäviä ja palvelijoita, ja antoi valmistaa kaikki, mitä tarvittiin suuriin pitoihin, ja kutsutti soihtujen valossa paljon kaikkein ylhäisimpiä kaupunkilaisia juhliin, ja antoi varustaa liinoja ja verhoja ja nahkoja sekä panna kaikki täydellisesti kuntoon, mistä hänen miehensä oli lähettänyt hänelle sanan.
Kun päivä tuli ja ylimykset nousivat ylös, asettui messer Torello heidän kanssaan hevosen selkään ja tuotettuaan haukkansa vei heidät läheiselle suolle, ja näytti, miten haukat ajoivat. Mutta kun Saladin tiedusteli jotakuta, joka opastaisi hänet Paviaan ja sen parhaasen majataloon, niin messer Torello sanoi: Minä tulen itse oppaaksi, sillä minun täytyy lähteä sinne. He uskoivat häntä ja olivat tyytyväisiä ja lähtivät hänen kanssaan matkalle.