Kun rouvat olivat ottaneet tyttären vastaan ja astuivat saliin, johon pöydät oli asetettu, niin tuli Griselda, siinä asussa kuin hän oli, iloisesti tyttärensä luo ja sanoi: Tervetuloa, minun rouvani! Naiset, jotka olivat pyytäneet hartaasti, mutta turhaan, Gualtieria, antamaan Griseldan olla jossakin kamarissa tai lainaamaan hänelle jonkin hänen entisistä puvuistaan, niin ettei hän esiintyisi tuollaisena vierasten edessä, sijoitettiin sitten pöytään ja alettiin heitä palvella. Tytärtä katselivat kaikki, ja jokainen sanoi, että Gualtieri oli tehnyt hyvän vaihtokaupan. Mutta toisten keralla kiitteli Griseldakin häntä paljon ja samoin hänen pikku veljeänsä. Gualtieri arveli nyt täydellisesti nähneensä kaiken sen kärsivällisyyden, mitä hän vaimoltaan toivoi, sillä hän huomasi, ettei uusi asiain tila häntä lainkaan muuttanut, sekä oli varma, ettei tämä johtunut järjen heikkoudesta, koska hän tunsi Griseldan hyvin älykkääksi naiseksi. Ja siksi näytti hänestä olevan aika päästää Griselda siitä katkeruudesta, jota hän varmaankin sydämeensä kätki, vaikka ulkomuoto olikin luja. Hän kutsutti siis Griseldan eteensä ja sanoi hymyillen hänelle kaikkien kuullen: Mitäs pidät meidän vaimostamme?
Herrani, vastasi Griselda, minusta hän on sangen hyvä, ja jos hän on yhtä viisas kuin kaunis, kuten luulen, niin epäilemättäkin voitte elää hänen kanssaan maailman onnellisimpana miehenä. Mutta minä rukoilen teitä niin paljon kuin taidan, ettette tuottaisi tälle sellaisia tuskia kuin tuotitte sille, joka oli ennen vaimonanne. Sillä melkein luulen, ettei hän jaksaisi niitä kestää, koska hän on nuorempi ja sitäpaitsi kasvatettu hyville päiville, kun taas se toinen oli lapsesta saakka tottunut vaivoihin.
Kun Gualtieri näki, että Griselda luuli ihan varmasti tytärtänsä hänen tulevaksi vaimokseen, eikä kuitenkaan puhunut millään lailla pahemmin kuin ennen, niin kutsui hän hänet viereensä istumaan ja sanoi: Griselda, nyt on sinun aika nauttia pitkän kärsivällisyytesi hedelmistä ja muiden, jotka ovat minua pitäneet julmana ja kierona ja petomaisena, nähdä, että minä tein sen, mitä tein, aiotussa tarkoituksessa. Sillä minä tahdoin opettaa sinua olemaan vaimona, ja heitä vaimoa ottamaan ja pitämään, sekä luoda itselleni ainaisen rauhan niin kauan kuin sinun kanssasi elän. Sitä en laisinkaan uskonut silloin saavani, kun otin vaimon, ja siksi minä, todistusta hankkiakseni, kidutin ja kiusasin sinua kaikilla niillä tavoilla kuin tiedät. Mutta koska nyt en milloinkaan ole huomannut sinun poikenneen sanoilla tai teoilla minun tahdostani, joten luulen saavani sinusta sen lohdutuksen, jota toivoin, niin aion antaa sinulle yhdessä tuokiossa takaisin kaiken, mitä monina sinulta riistin, ja korvata suurimmalla hellyydellä vaivat, joita sinulle tuotin. Ota siis iloisella mielellä tämä, jota luulit vaimokseni, sekä hänen veljensä, sinun ja minun lapsinamme. Ne ovat ne, jotka sinä ja monet muut uskoitte minun kauan sitten julmasti surmauttaneen. Ja minä olen sinun miehesi, joka rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, ja luulen voivani kehua, ettei ole ketään, joka voisi olla vaimoonsa niin tyytyväinen kuin minä.
Ja tämän sanottuaan hän syleili ja suuteli Griseldaa ja nousi hänen kanssaan, joka ilosta itki, ja meni sinne, jossa hänen tyttärensä istui, aivan hämmästyneenä siitä, mitä hän nyt oli kuullut. Ja he syleilivät tytärtään hellästi ja samoin hänen veljeään ja päästivät hänet ja monet, jotka siellä olivat, harhaluulosta.
Naiset nousivat ylen iloissaan pöydästä ja menivät Griseldan kanssa kamariin, jossa riisuivat häneltä, nyt hyvillä enteillä, huonot vaatteet ja pukivat hänet yhteen hänen parhaita pukujaan sekä veivät hänet takaisin saliin ylhäisenä rouvana, jolta hän tosin näytti ryysyissäkin. Ja siellä syntyi lasten kanssa ihme riemu, ja kun kaikki olivat ylen iloisia tällaisesta tapahtumasta, niin jatkettiin huvia ja juhlaa monta päivää ja moninkertaisesti. Ja kaikki kiittivät Gualtieria sangen viisaaksi, vaikka pitivätkin hänen kokeilujaan vaimollaan karvaina ja sietämättöminä, ja Griseldaa he pitivät älykkäämpänä kuin ketään muuta.
Panagon kreivi matkusti jonkun päivän kuluttua Bolognaan. Ja Gualtieri otti Giannucolon pois maantyöstä ja toimitti hänet appenaan parempaan asemaan, joten hän voi elää arvokkaasti ja tyytyväisenä, kunnes hän vanhana kuoli. Ja hän itse taas, naitettuaan ylhäiselle miehelle tyttärensä, eli Griseldan kanssa, jota hän kunnioitti aina niinkuin suinkin voi, pitkän aikaa ja tyytyväisenä.
Mitä voi tästä muuta sanoa kuin että köyhiinkin majoihin laskeikse taivaasta joskus jumalallista henkeä, yhtä hyvin kuin kuninkaallisiin perheisiinkin, jotka monesti sopisivat paremmin kaitsemaan sikoja kuin hallitsemaan ihmisiä. Kuka muu kuin Griselda olisi voinut kestää ei ainoastaan kyynelettömin, vaan jopa iloisinkin kasvoin Gualtierin ankaria ja ennenkuulumattomia kokeita? Tuolle miehelle ei olisi ehkä ollut pahimmaksi, jos hän olisi tavannut sellaisen naisen, että kun hän olisi ajanut hänet kotoa paitasillaan pois, hän olisi antanut toisen pöyhiä turkkiaan sillä tavalla, että siitä olisi ilmaantunut kaunis hamonen.