Kun vaimo kuunteli näitä seikkoja ja kun häntä näytti odottavan paluu isän kotiin, ehkäpä paimentamaan lampaita niinkuin hän ennenkin oli tehnyt, vieläpä sekin, että hänen oli nähtävä toisen omana mies, jolle hän toivoi pelkkää hyvää, niin hän suri itsekseen kovasti. Mutta niinkuin hän oli kärsinyt muutkin kohtalon vääryydet, niin päätti hän kestää tämänkin tyynin kasvoin.
Jonkun ajan päästä Gualtieri hankki väärennetyt kirjat Roomasta ja ilmoitti alamaisilleen, että paavi oli niissä antanut hänelle luvan ottaa toisen vaimon ja jättää Griseldan. Siksi hän, kutsuttuaan Griseldan eteensä, sanoi monien läsnäollessa hänelle: Vaimo, paavin minulle antamalla luvalla saan ottaa toisen vaimon ja hyljätä sinut. Ja koska minun esi-isäni ovat olleet näiden seutujen korkeaa aatelia ja herroja, kun taas sinun ovat aina olleet talonpoikia, niin tahdon, ettet sinä enää ole minun vaimoni, vaan menet takaisin Giannucolon luokse, niine myötäjäisinesi, jotka minulle toit. Ja minä otan sitten tänne toisen, jonka olen nähnyt itselleni soveliaammaksi.
Kun nainen nämä sanat kuuli, pidätti hän suurella ponnistuksella, vastoin naisen luonnetta, kyyneleensä ja vastasi: Herrani, minä olen aina tuntenut, ettei minun halpa säätyni sovi millään tavalla teidän aateluuteenne, ja siitä, että olen ollut luonanne, kiitän teitä ja Jumalaa, enkä ole koskaan ottanut enkä pitänyt sitä lahjana, vaan ainoastaan lainana. Teistä on soveliasta nyt ottaa se takaisin, ja minusta täytyy olla ja on soveliasta se teille antaa. Tässä on sormus, jolla minut kihlasitte, ottakaa se. Käskette, että minun on vietävä mukaani ne myötäjäiset, jotka teille toin; siihen ette tarvitse maksajaa enkä minä kukkaroa ja kantajaa, sillä en ole unohtanut, että alastonna minut saitte. Ja jos teistä on kunniallista, että kaikki näkevät sen ruumiin, jossa kannoin teidän siittämiänne lapsia, niin lähden alasti; mutta minä rukoilen teiltä, palkinnoksi neitsyydestä, jonka tänne toin, mutta jota en vie pois, että suvaitsisitte minun ottaa ainoastaan yhden paidan myötäjäisteni päällisiksi mukaani.
Gualtieri, jolla oli suurempi halu itkeä kuin mitään muuta, piti kuitenkin kasvonsa kylminä ja vastasi: No, ota sitten yksi paita.
Mikä oli väkeä ympärillä, kaikki rukoilivat Gualtieria, että hän lahjoittaisi Griseldalle yhden puvun, niin ettei naisen, joka oli ollut kolmetoista vuotta ja kauemminkin hänen vaimonaan, nähtäisi lähtevän niin köyhänä ja häpeällisesti hänen kodistansa, ainoastaan paita yllä. Mutta hukkaan menivät rukoukset, ja Griselda poistui Gualtierin kodista paitasillaan ja avojaloin ja avopäinkin, toivottaen kaikki Jumalan haltuun, ja palasi isänsä luokse, kaikkien niiden vuodattaessa kyyneleitä ja valittaessa, jotka hänet näkivät.
Giannucolo, joka ei ollut koskaan voinut uskoa todeksi, että Gualtieri pitäisi hänen tytärtään aina vaimonaan, vaan oli joka päivä tätä odottanut, oli säilyttänyt ne vaatteet, jotka Griselda oli riisunut sinä aamuna, jolloin Gualtieri oli hänet ottanut vaimokseen. Niin ollen toi isä ne hänelle takaisin, ja kun Griselda oli pukeutunut niihin, ryhtyi hän jälleen isän kodin pikku askareihin, joita hän tavallisesti ennenkin teki, ja kesti lujamielisesti tämän vainoavan kohtalonsa hurjan hyökkäyksen.
Kun Gualtieri oli tämän tehnyt, uskotteli hän omaisilleen, että hän oli nyt ottanut erään Panagon kreivin tyttären. Ja teettäen suuria valmistuksia häitä varten lähetti hän sanomaan Griseldalle, että tämä tulisi hänen luoksensa, ja ilmoitti hänelle, kun hän oli tullut: Minä tuon nyt vaimokseni sen naisen, jonka olen äskettäin valinnut, ja aion osoittaa hänelle kunnioitusta hänen ensi kertaa tänne tullessaan. Ja sinä tiedät, ettei minulla ole täällä naisia, jotka osaisivat järjestää kamareita eikä tehdä monenmoista muuta, mitä sellaisiin juhliin tarvitaan. Ja siksi sinä, joka tunnet nämä kotiasiat paremmin kuin toiset, valmistu tekemään, mitä siinä tehtävää on, ja kutsuta naisia, jotka parhaiksi näet, ja ota heitä vastaan niinkuin olisit täällä emäntänä. Sitten, häitten jäljestä, voit jälleen mennä kotiisi.
Vaikka nämä sanat olivat kuin puukonpistoja Griseldan sydämeen, koska hän ei ollut voinut masentaa rakkauttaan Gualtieria kohtaan niinkuin oli luopunut ulkonaisesta onnestansa, niin vastasi hän: Herrani, minä olen siihen aivan valmis. Ja hän tuli talonpoikaisissa ja karkeissa vaatteissaan taloon, josta oli vähän ennen paitasillaan lähtenyt, ja alkoi lakaista ja järjestellä huoneita ja antoi asettaa vuoteet ja verhoja saleihin ja huolehti keittiöstä ja ryhtyi käsiksi kaikkeen ikäänkuin olisi ollut talon halpa piika. Eikä hän hellittänyt, ennenkuin oli kaikki varannut ja järjestänyt niinkuin piti. Ja tämän jälkeen hän kutsutti Gualtierin puolesta kaikki seudun vallasnaiset, ja alkoi odottaa juhlia. Ja kun hääpäivä tuli, niin otti hän, vaikka hänellä olikin yllään vain köyhän vaatteet, hienosti, ylhäisen tavoin ja iloisin kasvoin vastaan kaikki naiset, jotka sinne tulivat.
Gualtieri oli antanut kasvattaa huolellisesti lapsiansa Bolognassa erään naissukulaisen luona, joka oli naimisissa Panagon kreivin suvussa, ja tyttö oli nyt kahdentoista vuoden iässä ja niin kaunis, ettei ole nähty missään vertaa, ja poika kuusi-vuotias. Ja Gualtieri oli lähettänyt sanan Bolognaan serkulleen ja pyytänyt, että hän suvaitsisi tulla hänen tyttärensä ja poikansa kanssa Saluzzoon ja toimittaisi mukaansa matkaamaan kauniin ja arvokkaan seurueen. Ja serkun oli kaikille sanottava, että hän vei tyttöä Gualtierin vaimoksi, eikä millään tavalla ilmaistava kellekään, kuka tyttö oikeastaan oli.
Ylimys teki niinkuin maakreivi oli häntä pyytänyt ja lähti matkalle sekä saapui jonkun päivän kuluttua tytön ja hänen veljensä ja ylhäisen seurueen kanssa päivällisaikaan Saluzzoon, jossa hän näki kaikki maalaiset ja paljon ympäristön naapureja odottamassa tämän Gualtierin uuden vaimon tuloa.