Tämä vastaus oli Gualtierista hyvin mieleinen, sillä hän huomasi, ettei Griselda ollut tullut lainkaan ylpeäksi kunniasta, jota hän ja muut olivat hänelle osoittaneet.
Vähän aikaa sen jälkeen hän puhui ylimalkaisin sanoin vaimolleen, etteivät alamaiset voineet sietää tuota Griseldan synnyttämää tyttöä, ja lähetti sitten Griseldan luo neuvomansa palvelijan, joka sanoi hyvin surullisen näköisenä: Madonna, jos en tahdo kuolla, niin täytyy minun tehdä niinkuin herrani minua käskee. Hän on käskenyt minun ottaa tämän teidän tyttärenne, joka … minun … eikä sanonut muuta.
Kun vaimo kuuli nämä sanat ja näki palvelijan kasvot sekä muisti miehensä puheet, ymmärsi hän, että palvelijaa oli käsketty tappamaan hänen lapsensa. Siksi hän otti sen heti kehdosta ja, suudeltuaan ja siunattuaan sitä, laski sen, vaikka tunsikin sydämessään suurta tuskaa, ilmettä muuttamatta palvelijan syliin ja sanoi: Kas tässä, täytä täsmällisesti se, mistä sinun ja minun herrani on sinulle käskenyt. Mutta älä heitä sitä paikkaan, jossa pedot ja linnut sen syövät, jollei hän nimenomaan niin käskenyt.
Kun palvelija oli ottanut lapsen ja ilmoittanut Gualtierille, mitä nainen oli sanonut, niin lähetti tämä, ihmetellen Griseldan kestävyyttä, hänet viemään sitä Bolognaan eräälle naissukulaiselleen, jonka hän pyysi sitä huolellisesti hoitamaan ja kasvattamaan, sanomatta koskaan, kenen lapsi se oli.
Tämän jälkeen tapahtui, että vaimo tuli uudestaan raskaaksi ja synnytti ajallansa poikalapsen, joka oli Gualtierista hyvin rakas. Mutta hänelle ei vielä riittänyt se, mitä hän oli tehnyt, vaan hän kidutti yhä julmemmilla puheilla vaimoaan, ja sanoi vihaisen näköisenä hänelle eräänä päivänä: Vaimo, sitten kun sinä sait tämän poikalapsen, en ole saanut enää tuokioksikaan rauhaa alustalaisiltani, niin kovasti he valittavat, että Giannucolon tyttärenpoika tulee minun jälkeeni heidän herrakseen. Siksi minä pelkään, että jos en tahdo itse tulla karkoitetuksi, minun on pakko tehdä sama kuin jo kerran ennen tein, ja viimein hyljätä sinut ja ottaa toinen vaimo.
Vaimo kuunteli häntä kärsivällisellä mielellä eikä vastannut muuta kuin: Herrani, ajattele tyydyttää itseäsi ja omia toivomuksiasi, minua älä lainkaan ajattele, sillä minusta ei ole mikään seikka mieluista, ellen näe sen olevan sinulle mieliksi.
Muutamien päivien päästä Gualtieri lähetti ottamaan pojan, samalla tavalla kuin oli lähettänyt ottamaan tytönkin, ja uskotellen, että oli lapsen surmauttanut, toimitti sen samalla tavoin kasvatettavaksi Bolognaan niinkuin oli tehnyt tytöllekin. Tästä seikasta ei rouva näyttänyt ilmettäkään eikä sanonut muuta kuin oli tytöstä sanonut. Gualtieri ihmetteli tätä kovasti ja oli vakuutettu, ettei kukaan muu nainen olisi voinut tehdä sitä, mitä Griselda teki. Ja ellei hän olisi itse nähnyt, miten hellästi hän lapsiaan rakasti silloin, kun se oli hänen miehensä mieleen, niin olisi hän luullut, että Griselda teki välinpitämättömyydestä näin. Mutta nyt hän tiesi hänen tekevän sen älykkäänä naisena.
Gualtierin alustalaiset, jotka luulivat, että hän oli surmauttanut lapsensa, moittivat häntä kovasti ja pitivät julmana ihmisenä, mutta säälivät vaimoa sangen suuresti. Mutta tämä ei kuitenkaan sanonut koskaan naisille, jotka surkuttelivat häntä kuolleiden lasten tähden, muuta kuin että hänestä oli se soveliasta samoin kuin siitäkin, joka lapset siittänyt oli.
Mutta kun useita vuosia oli kulunut tyttären syntymästä, näytti Gualtierista olevan aika asettaa Griseldan kärsivällisyys viimeiselle koetukselle. Sentähden hän sanoi monien vasalliensa kuullen, ettei hän millään tavalla enää voi sietää Griseldaa vaimonansa, ja että hän tunsi nyt tehneensä pahoin ja lapsellisesti silloin, kun oli hänet ottanut. Ja siksi hän aikoi kaikin mokomin vaikuttaa paaviin, että tämä antaisi hänen ottaa toisen vaimon ja hyljätä Griseldan.
Siitä monet kelpo miehet moittivat häntä ankarasti, mutta hän ei vastannut heille muuta kuin että niin tulee käydä.