Silloin sanoi nainen: Jos niin on, niin olen minä valmis.
Lahjoittakaa siis, sanoi apotti, minulle rakkautenne ja tyydyttäkää minua itsellänne, jonka tähden minä aivan palan ja riudun.
Kun nainen kuuli tämän, vastasi hän tyrmistyneenä: Voi minua, isäni, mitäs te minulta pyydätte? Minä luulin, että te olitte pyhimys. Sopiiko nyt pyhien miesten pyytää naisilta, jotka tulevat heiltä neuvoa kysymään, sellaisia asioita?
Siihen sanoi apotti: Armahaiseni, tätä älkää ihmetelkö, sillä siitä ei pyhyys tule vähemmäksi, sillä se asustaa sielussa, ja se, jota minä teiltä pyydän, on vain ruumiillista syntiä. Mutta olkoon kuinka tahansa: sellainen voima on vaan teidän suloisella kauneudellanne ollut, että rakkaus pakoittaa minut menettelemään näin. Ja sanon teille, että voitte olla kauneudestanne ylpeämpi kuin kukaan muu nainen, jos ajattelette, että se on miellyttänyt pyhimyksiäkin, vaikka he ovat tottuneet näkemään taivaallisia kauneuksia. Ja sitäpaitsi, jos olenkin apotti, niin olen myöskin mies kuin muutkin, ja, kuten näette, en ole vielä vanhakaan. Eikä teistä pitäisi olla vaikeaa tätä tehdä, jopa tulisi teidän sitä toivoakin, sillä sen aikaa, kun Ferondo on kiirastulessa, annan minä teille, tullen seuraksenne yöllä, sitä lohdutusta, jota hän olisi teille antava. Eikä tätä kukaan huomaa, sillä jokainen uskoo minusta sitä samaa ja paljon parempaakin kuin te joku aika sitten minusta uskoitte. Älkää hyljätkö armoa, jonka Jumala teille tarjoaa, sillä niitä naisia on kyllin, jotka haluaisivat sitä, jota te nyt voitte saada ja saatte, jos luotatte älykkäästi minun neuvooni. Ja sitäpaitsi on minulla kauniita ja kalliita koristuksia, jotka aion antaa teille, en kenellekään muulle. Tehkää siis, suloisin toiveeni, minulle samaa, jonka minä mielelläni teen teille.
Emäntä käänsi kasvonsa alas eikä tiennyt, miten häneltä kieltää, ja myöntyminen ei tuntunut hänestä hyvältä teolta. Kun apotti nyt näki hänen näitä sanoja kuunnelleen ja viivyttelevän vastausta, niin huomasi hän hänet jo puolittain käännyttäneensä, joten hän jatkoi monin sanoin äskeistä puhettansa. Ja ennenkuin hän lakkasi, oli hän saanut ajetuksi naisen päähän, että se oli oikeutettu teko. Ja senvuoksi sanoi nainen hämillään, että hän on valmis täyttämään kaikki hänen käskynsä, mutta ettei hän voi sitä kuitenkaan tehdä, ennenkuin Ferondo on kiirastulessa.
Silloin sanoi apotti ylen tyytyväisenä: No me toimitamme hänet sinne menemään heti. Pitäkäähän vain huolta siitä, että hän tulee huomenna tai ylihuomenna tänne seurustelemaan minun kanssani.
Ja sen sanottuaan pisti hän salaa naisen sormeen hyvin kauniin sormuksen ja laski hänet menemään.
Nainen oli iloissaan lahjasta ja odottaen toisia sellaisia alkoi hän ystävätärtensä luokse palattuaan kertoa ihmeellisiä satuja apotin hurskaudesta, ja meni heidän seurassaan kotiinsa.
Parin päivän päästä siitä tuli Ferondo luostariin, ja tuskin apotti hänet näki, niin hän päätti lähettää hänet kiirastuleen. Siksi hän otti eräänlaista pulveria, jolla oli ihmeellinen voima ja jonka hän oli saanut Levantissa eräältä suurelta ruhtinaalta, joka vakuutti Vuoren ukon sitä käyttäneen, kun tahtoi lähettää jonkun unessa paratiisiinsa tai palauttaa hänet sieltä takaisin. Tämä pulveri vaivutti, ollenkaan vahingoittamatta, antoipa sitä paljon tai vähän, henkilön, joka sitä otti, pitkäksi tai lyhyeksi ajaksi sellaiseen uneen, ettei kukaan olisi voinut sanoa hänessä olevan henkeä, niin kauan kuin pulverin voima vaikutti. Ja tätä pulveria apotti otti nyt sen verran, että se riitti pitämään Ferondoa unessa kolme päivää, ja antoi hänen juoda sen pikarillisessa viiniä, joka ei ollut vielä selvää, kammiossaan ja Ferondon mitään huomaamatta. Ja sitten hän vei hänet ristikäytävään, jossa alkoi monien muiden munkkien kanssa ilveillä hänellä ja hänen tuhmuutensa kustannuksella.
Kauan ei kestänyt, niin pulveri vaikutti ja Ferondon päähän iski yhtäkkiä niin kiivas unisuus, että hän nukkui seisoallensa ja kaatui nukuksissa maahan. Apotti oli tapahtumasta tyrmistyvinään ja antoi avata hänen vaatteensa, tuotti kylmää vettä ja vihmotti sillä hänen kasvojaan, ja käytti monia muita keinojansa, ikäänkuin hänelle olisi tullut vatsan pöhötys tai muuta sellaista ja kuin hän olisi tahtonut herättää hänessä paenneen elämän ja tajunnan. Mutta kun apotti ja munkit näkivät, ettei hän kaikesta tästä vironnut, ja kun he koskettivat hänen valtasuontaan eivätkä huomanneet siinä elon merkkiä, niin oli heistä kaikista varma, että Ferondo oli kuollut.