Ettekö kykene keksimään pahaa? Silloinpa olette sokkoja ja hölmöjä, sillä jos paha kerran on olemassa, niin teidän, ulkoapäin katseleväin, täytyy se heti havaita. Teroittakaa katsettanne, paneutukaa ilkeämmiksi, seurailkaa minua salaa ja kysykää minulta äkkiarvaamatta! Tehkää, mitä tahdotte, kunhan vain täytätte pyyntöni: ilmiannatte minut ja syytätte minua armahtamatta. Elämäni ja kuolemani, suuruuteni ja viheliäisyyteni — kaikki on teidän kädessänne.
Mitä siellä keskenänne supisette? Minä tiedän, tiedän hyvinkin, ettette osaa tehdä muuta kuin puhua pahaa ihmisistä kaikessa hiljaisuudessa, parjata heitä matalin äänin ja syyttää heitä, kun eivät ole läsnä. Mutta minua sellainen konnantyö älköön koskeko. Astukaa päivän valkeuteen ja puhukaa kaikuvin äänin! Minä en häpee, en pakene. Tahdon joutua syytetyksi ja häväistyksi, jotta pääsen kohoamaan, minne tahdon.
Mutta kenties… — anteeksi, jos teitä toukkaan — kenties tahdotte peitellä paheitani ja syntejäni siinä tarkoituksessa, etten voi puhdistaa henkeäni, etten saavuta kaipaamaani täydellisyyttä.
Minä pyydän ja rukoilen teitä, kaikkia ihmisiä, ystäviä ja vihollisia: armahtakaa raukkaa, joka isoo ja janoo suuruutta! Älkää kieltäkö häneltä syytöksen katkeruutta ja tuomion ankaruutta. Puhukaa arkailematta ja tuomitkaa minut säälimättömästi. Älkää epäröikö, jos näette minun itkevän, älkää heltykö, jos havaitsette minun kalpenevan. Minä surmaan itseni, ellette minulle sano, millainen syntinen ja rikoksellinen olen, ellette heti ilmaise minulle koko kehnouttani ja viheliäisyyttäni. Minä rukoilen polvillani kaikkia maailman ihmisiä. Olkaa säälistä kerran niin uskaliaat, että sanotte minulle totuuden vasten kasvoja!
XXIV
KYKY
Ihmiset ympärilläni sanovat, että minulla on kykyä, ja luulevat siten tuottavansa minulle suurta kunniaa ja erinomaista iloa, nuo kelpo sielut! Menevätpä muutamat heistä niinkin pitkälle, että sanovat minua erittäin kyvykkääksi, sanovat minulla olevan suuren aito kyvyn, ja ne jotka niin sanovat, luulevat minua eniten rakastavansa ja olevansa minua lähinnä.
Ihmiset rakkaat, minä kiitän kunniasta ja kumarran teitä ja toivon Jumalan teitä palkitsevan! Te teette varmaan mitä voitte sekä sanoin että teoin, ja teidän onnistuu kerrassaan voittaa oma itserakkautenne ja minun säädytön karkeuteni.
Mutta eikö teidän joukossanne ole ketään, joka ymmärtää, kuinka minua loukkaatte ja katkeroitatte puhumalla kyvystäni?
Piru sen periköön, teidän kykynne! Mitä joutavaa lorua? Luuletteko tosiaankin, että voisin tyytyä olemaan kyvykäs ihminen, lupaava nuori mies aina hautaani saakka, sukkela kelpo veikko, joka osaa herättää ihmisten mielenkiintoa? Tuhat tulimmaista, millaisena olentona oikeastaan minua pidätte? Ovatko kasvoni harmaat ja hymyilevät niinkuin henkilön, joka tyytyy siihen, mitä on joka miehellä, ja joka on iloinen, kun hänellä on kymmenen ajatusta kielellään ja sata frangia taskussaan? Ettekö ole huomanneet, te pahaenteiset harakat, että kyky on kaikkein tavallisin kaupankalu kaikilla maailman toreilla? Ja erittäinkin Italiassa! Sanokaa minulle, jos osaatte, kenellä ei ole kykyä tässä onnellisessa, jumalten siunaamassa maassa? Jos tuotte minulle yhden ainoankin, maksan teille hänen painonsa hopeaa. Kyky, kelpo houkkioni, juoksentelee pitkin katuja, täyttää talot, peittää tulvallaan kirjat, uhoo kaikista suista, vieläpä kellareistakin.