— Siinäpä kyvykäs poika! Vahinko, ettei hän viitsi mitään tehdä.
— Tuo mies on pahantekijä ja juonikko, mutta kykyä hänellä on!
— Hän puhuu kaikkein karkeimpia tyhmyyksiä, se myönnetään. Mutta kieltää ei sovi, että hän on erittäin kyvykäs.
Tuollaisia lausumia kuullaan alinomaa Italiassa, kaikilla katukäytävillä, kaikissa kodeissa ja kaikissa ravintoloissa, missä niinsanottu älystö toisensa kohtaa.
Jokainen, joka osaa sommitella kokoon jonkin balladintapaisen tai jonkin miellyttävästi luistavan ja säällisesti sointuvan laulupahasen, on kyvykäs. Henkilöllä on kykyä, jos hän osaa maalata melkein todellisilta näyttäviä akvarellikukkasia — hänellä on kykyä, jos hän osaa viehättävästi vasaroida pianoa kipsisen Beethovenin kasvojen edessä — hänellä on kykyä, jos hän osaa tuntehikkaan hienosti kuvailla maanjäristyksen aiheuttamaa hävitystä — kykyä on silläkin, joka leikkelee kuvioita hevoskastanjasta, ja aikansa edelle rientelevillä harrastelijoilla, jotka nauttivat toisten älystä puhallellen suustaan aatteita ja havannasikarin sauhuja.
Kysyn teiltä vielä kerran: kenellä meistä ei ole kykyä? Niilläkin, jotka eivät tee mitään, on kykyä — politiikoillakin — sanomalehtimiehilläkin…
Olkoon siis sanottu kerta kaikkiaan: se, joka sanoo minulla olevan kykyä, loukkaa minua, joka sanoo minua kyvykkääksi mieheksi, saa minut apealle mielelle.
Minä hylkään teidän kykynne ja siirrän sen makkiin sanomalehtien keralla. Minä sanon teille suoraan: minulle kyky ei merkitse mitään muuta kuin kaikkein korkeinta keskinkertaisuuden astetta. Kyky on sellainen korkeampi älynmuoto, jota kaikki voivat ymmärtää, arvostaa ja rakastaa. Kyky on sujuvuuden, tutkivaisuuden, henkevyyden, uusiin koruihin puettujen latteuksien ja hieman humaltuneen poroporvarillisuuden makuisa seos, josta pitävät kaikki naiset, professorit, asianajajat, maailmanmiehet ja kuuluisat kultivoidut henkilöt, sanalla sanoen kaikki ne, jotka ovat siitä väliltä, häilyvät taivaan ja maan, paratiisin ja helvetin välillä yhtä etäällä syvästä eläimellisyydestä kuin suuresta nerosta.
(Kas, mitä johtuikaan mieleeni! Toskanankielinen kykyä merkitsevä sana ingegno ei merkitse ainoastaan onnellista ja yli keskinkertaisuuden kohoavaa älyä, vaan vielä niitä rautaan muovattuja hampaita ja vakoja, jotka havaitsemme avaimessa ja jotka lukon aukaisevat. Nuo kaksi merkitystä eivät ole lähellä toisiaan ainoastaan sanakirjassa. Kykykin on jotakin avaavaa. Kyvyn nojalla voi päästä kaikkialle, ymmärtää melkein kaikki ja miellyttää monia. Se on elämän matkapassi. Se on yleistiirikka kaikkiin kassakaappeihin ja kaikkiin paikkoihin, joissa ihminen voi hankkia itselleen aseman. Toisella on kykyä luoda kauniita asioita — toisella on kykyä uskotella toisille, että hänen luomuksensa ovat kauniit. Ne ovat erilaisia kykyjä, mutta molemmat osaavat hyvin menestyä.)
Jatkakoot vain samaan tapaan! Pitäkööt vain silmällä etujansa, nauttikoot, huvitelkoot ja huvittakoot koko tuota kykyjen suurta sukua. Minä en kuulu heihin enkä tahdo missään nimessä kuulua.