Minun tietämättömyyteni ei koske ainoastaan olioita, vaan myöskin ihmisiä.
Mikä olikaan elämäni suuri tarkoitusperä? Vaikuttaa ihmissukuun ja muovata se perinpohjin toisenlaiseksi, kohottaa se petoeläimestä ihmiseksi ja ihmisestä Jumalaksi, aloittaa uusi kausi maailman historiassa, määrätä ihmiskunnan mystillinen hedžra. Mutta ihmisiin vaikuttaminen edellyttää heidän tuntemista, heidän sielunsa muuntaminen edellyttää, että osaa sujuttautua niihin, osaa sympatian ja rakkauden tunnoin niihin perehtyä. Ellei seurustele välittömästi ja alinomaa kaikkien kanssa, kaupunkilaisten ja maalaisten, koululasten ja tehdastyöläisten, toivovien naisten ja kärsivien naisten, maailman mahtavien ja paljasjalkaisten pyytelijäin kanssa, on mahdotonta saada aikaan minkäänlaista liikettä, joka tempaa heidät tavanomaisesta elämästä singoten heidät väkisinkin kohti jotakin korkeampaa. Jokaisen, joka tahtoo löytää tien heidän sydämeensä ja keksiä heidän tekojensa pontimen, täytyy ensin tutustua heidän salaisimpiin ajatuksiinsa, heidän tärkeimpiin tarpeisiinsa ja piilevimpiin vaikuttimiinsa. On olemassa filosofien ihminen, jota psykologia voi meille esitellä kolmellasadalla kirjansivulla tai kolmekymmentä sanaa sisältävän määritelmän nojalla, on olemassa ulkonainen ihminen, joka on pelkkää julkipuolta, joka itse koristelee itseänsä toisten nähden ollakseen kumppanien joukossa ensimmäisellä sijalla ja joka voidaan tutkia muutamassa tuokiossa ja kuvata muutamin piirtein. Mutta varsinainen ihminen, todellinen ja konkreettinen, ei ole filosofien symmetrinen nukkekuvatus enempää kuin tuttaviemme ulkonainen verhokaan. Apostolin, profeetan, messiaan tulee tuntea se ihminen, joka piilee sanojen ja naamion peitossa: hänen tulee tuntea ihmiset eikä vain ihmistä — hänen tulee tuntea tämä ihminen ja tuo, tuhansia ihmisiä, kukin erikseen, kaikkein omimpine tunteenomaisine ja älyllisine kasvonpiirteineen.
Minä en heitä tuntenut ja olin senvuoksi tuomittu epäonnistumaan. Henkilö, joka ei tahdo kuunnella toisia, ei saa heitä kuuntelemaan itseänsä. Minä olin heidän silmissään muukalainen, ja he eivät ymmärrä muukalaisen puhetta. He voivat rakastaa ainoastaan sitä, joka riutuu heitä rakastaen. Ihmiskunta on nainen, joka heltyy ainoastaan sille, joka sitä ihailee tai peloittaa.
Senvuoksi minäkin olen yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pakottanut itseäni heidän seuraansa, tarttumaan heidän käsivarteensa, kuuntelemaan heidän keskusteluansa ja ottamaan vastaan heidän tahattomia tunnustuksiansa.
Minä tahdoin kokea kaikki. Lähdin köyhien hökkeleihin kerätäkseni heidän syytöksiänsä, pysähdyin miehen viereen hänen kuokkiessaan, höylätessään tai puidessaan, saadakseni selkoa siitä, millaiseksi hän kuvitteli onnen, seurailin vilkasliikkeisillä kaduilla tuntemattomia olentoja vakoillakseni heidän elämäänsä, minä tahdoin tutustua hienoihin ja kohteliaisiin herrasmiehiin ja vapisin vilusta ja kiukusta heidän lämpimissä saleissaan, juttelin viinurien ja kantajien kanssa, houkuttelin lapsukaisia ja niiden äitejä keskustelemaan kanssani, kävin kirkoissa ja istuuduin hartaiden, mustapukuisten naisten viereen, jotka mutisivat lapsellisia rukouksiaan Madonnan kuvan edessä, kävin pappien luona pappiloissa ja luostariveljien luona luostareissa, vierailin suurten oppineiden kouluissa ja tuntemattomien maalaajien ateljeissa, kumarruin kauppiaiden pääkirjojen yli ja jouduin kauppa-apulaisten tuttavaksi, annoin ilotyttöjen kertoella elämästään ja hengittelin halpojen trattoriain ja toisen luokan kahviloiden sankkaa ja löyhkäävää ilmaa kuunnellakseni niiden olentojen keskusteluja, jotka tahdoin lunastaa.
Minä yritin henkilökohtaisesti sujuttautua toisten ihmisten elämään, kirjoitin koneella kirjeitä liikeapulaisten seurassa, merkitsin muistiin luentoja ylioppilaiden keralla, nyljin ruumiitten osia lääkeoppia opiskelevien kanssa, olin viljankorjuussa maaseudulla, kiskoin aaseja ohjaksista kuorma-ajurien joukossa, nautin päivällistä kohteliaasti jaaritellen markiisien ja herttuain kanssa, käyttelin vatupassia muurarien ja muurilastaa apulaisten keralla.
Sittenkin oli kaikki turhaa. Minä lähestyin teitä, ihmisiä, mutta minä en teitä rakasta. En voi teitä rakastaa. Te herätätte minussa kiukkua ja vastenmielisyyttä. Ja koska en teitä rakastanut, en myöskään oppinut teitä tuntemaan, ja koska en oppinut teitä tuntemaan, en voinut teitä pelastaa. Olin yksin ja vain oma itseni teidän keskellänne, ja te jätitte minut yksin. Sanani eivät saaneet teitä puhumaan, ja lupaukseni eivät teitä liikuttaneet. Te menettelitte aivan oikein.
Minussa piilee kamala ristiriita, samoinkuin kaikissa niissä, jotka yrittävät muuttaa kohtaloitanne. Minä lähestyn teitä oppiakseni teidät tuntemaan, ja tuskin olen alkanut oppia teitä tuntemaan, kun jo inho minut valtaa. Pelastuakseni tuosta inhosta minun täytyisi muuttaa teidät toisenlaisiksi, mutta siihen en kykene, koska en tunne teidän rakennettanne. Tässä on tuskallinen kehä, joka on tukehduttanut ja tuhonnut monia. Jokainen meistä rakastaa ihmiskuntaa sanomattomalla rakkaudella niin kauan kuin pysyttelee yksinäisessä kammiossaan. Mutta tuskin ehdittyään ulos ovesta ja jouduttuaan tekemisiin Pietarin ja Juudaan, puhuvien ja liikkuvien ihmisten kanssa, hän huomaa rakkautensa muuttuneen ylenkatseeksi ja vihaksi. Silloin me jälleen loittonemme heistä uhkuaksemme erämaassamme uudelleen rakkautta, joka kohdistuu kaikkiin, Pietariin ja Juudaaseenkin.
Niin on minun laitani. Minä rakastan teitä, ihmiset, rakastan syvemmin kuin useimmat muut. Tuo syvä rakkaus läpäisee koko sisäelämääni. Tahtoisin nähdä teidät suurempina, onnellisempina, puhtaampina, jalompina, mahtavampina. Ja rakkain unelmani on ollut päästä teidän todelliseksi ja suurimmaksi lunastajaksenne.
Mutta rakkauteni on mustasukkainen, piilevä ja eriskummallinen. Olen tuskin alkanut etsiä tunteelleni ilmausta, kun sanat jo hyytyvät huulilleni, olen tuskin avannut teille sylini, kun rakkauteni vaihtuu vastenmielisyydeksi, olen tuskin alkanut hengitellä teidän hengittelemäänne ilmaan, kun rakkauteni jo myrkyttyy ja piiloutuu. Se on ihan sisäistä, yksin minulle kuuluvaa rakkautta — arkaa, itsekästä ja hervotonta. Rakastetun näkeminen ei sitä kiihdä, vaan himmentää ja sammuttaa, se ei ilmene rakkaudellisina tekoina ja sydämellisinä sanoina, vaan pukeutuu moitteen hahmoon ja heiluttaa herjauksen piiskaa. Rakkauteni on pilkkaa ja iskuja. Te ette voi sitä ymmärtää ettekä kykene ottamaan sitä vastaan.