Ryhmien yhdistyminen, ryhmien, jotka ovat muodostetut teidän omien pyrkimystenne mukaan; ei sellaisten kuin niiden järjestelmien, joihin olen kiinnittänyt huomiotanne, alkuunpanijat tahtoisivat, vaan ryhmien, joihin kuuluvat kaikki määrätyllä teollisuus- tai viljelysalalla toimivat henkilöt!
Kaikkien yksilöjen keskittäminen samaan valtioon, tai vaikkapa samaan kaupunkiin, yhteen ainoaan tuottavaan yhtymään, johtaisi taas vanhaan väkivaltaiseen ammattikuntain erikoisoikeuteen. Se tekisi tuottajasta hintojen määrääjän, kuluttajan vahingoksi, antaisi laillisen muodon vähemmistöjen sorrolle, ottaisi ja riistäisi työmiehellä kaiken mahdollisuuden työn saantiin, ja poistaisi edistymisen välttämättömyyden, sammuttaen kaiken kilpailuhalun työssä, kaiken keksimisinnon.
Yhdistymisyrityksiä on viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena tehty ensin arasti ja epäsuotuisissa olosuhteissa Ranskassa, sitten Englannissa ja Belgiassa, ja ne ovat saavuttaneet menestystä kaikkialla, missä niitä ajettiin tarmolla, päättäväisyydellä ja uhrautuvaisuudella. Niissä piilee täydellisen yhteiskunnallisen uudistuksen salaisuus, joka teidän tottumustenne avulla ja alotteillanne yhteiskunnallisen edistyksen alalla, alotteilla, jotka aina ovat kuuluneet teille, tulee ensiksi selvenemään Italiassa. Ja tuo uudistus, vapauttaen teidät palkan orjuudesta, tulee samalla antamaan uutta virikettä tuotannolle kaikkien luokkien hyväksi, ja tulee parantamaan maamme taloudellista tilaa.
Nykyisen järjestelmän aikana on kapitalistin päämääränä tavallisesti koota niin paljon rikkautta kuin hän saattaa voidakseen sitte vetäytyä pois toiminnan tantereelta. Yhdistymisjärjestelmän avulla pyrkisitte te sen sijaan turvaamaan työn jatkuvaisuuden, — tuotannon kestävyyden. Nykyään se työn johtaja tai päämies, joka ei saata kiittää omaisuudestaan mitään erikoista kykyä, vaan ainoastaan pääomaansa, on usein ajattelematon, hätäinen tai kykenemätön; yhtymä, jota johtaa kaikkien sen jäsenten tarkastuksen alaiset valtuutetut, ei olisi millään lailla sellaisten vajavaisuuksien vaaran alainen. Nykyään johdetaan työtä usein tuottamaan ylellisyystavaroita, ei välttämättömiä tarpeita. Oikullisen ja väärän epätasaisuuden vuoksi palkoissa on työntekijöitä liiaksikin jollain toiminta-alalla ja puuttuu taas toisella. Työmiehellä, jota määrätty palkkio kahlehtii, ei ole mitään syytä uhrata työlleen kaikkea sitä intoa, mihin hän kykenee, kaikkea tarmoa, millä hän saattaisi kohottaa tai parantaa toimeentuloaan. Yhdistyminen, sehän on selvää, voisi korjata tämän ja monet muut tuotannon säännöttömyyden ja ala-arvoisuuden syyt.
Vapaus erota, tuottamatta haittaa yhdistykselle, kaikkien jäsenten tasa-arvoisuus valittaessa toimeenpanevaa, rajoitetuksi ajaksi määrättyä, tai vielä mieluummin erottamisen alaista valtuuskuntaa; vapaus päästä osalliseksi yhtymän perustamisen jälkeen, olematta velvollinen sijoittamaan pääomaa, mutta saaden antaa sitä yhteisen rahaston hyväksi vähennyksenä ensimäisen vuoden voitosta; yhteisen pääoman jakamattomuus ja pysyväisyys; kaikille yhteinen elämän välttämättömiä tarpeita vastaava hyvitys; työkalujen ja -välineiden käytettävänä pito, joka vastaa jokaisen työn paljoutta ja laatua — siinä ne yleiset periaatteet, joille teidän tulee perustaa yhtiönne, jos te olette halukkaita tekemään tällä kertaa uhrauksia vaativaa työtä, joka kuitenkin tulevaisuudessa tuottaa voittoa niille luokille, joihin te kuulutte. Jokainen näistä periaatteista, ja etenkin se, joka koskee yhteisen pääoman pysyväisyyttä — teidän vapautuksenne ehtoa, sitä sidettä, mikä yhdistää teidät tuleviin sukupolviin — tarvitsisi eri kappaleen selvityksekseen. Mutta erikoistutkielma työmiesten yhdistyksistä ei kuulu tämän teokseni suunnitelmaan. Ehkäpä, jos Jumala vielä suo minulle muutaman elinvuoden, laadin minä sen erikseen, rakkaudestani teihin. Olkaa kuitenkin varmat siitä, että nämä säännöt, jotka tässä olen asettanut teille, ovat syvän ja vakavan tutkimuksen hedelmiä ja ansaitsevat teidän puoleltanne tarkkaa huomiota.
Mutta pääoma? Mistä tulee pääoma, jolla tuollainen yhtiö saadaan alkuun?
Se on vakava kysymys, ja minä en tässä saata käsitellä sitä niin kuin tahtoisin. Mutta minä tahdon lyhyesti huomauttaa teille omastanne ja toisten velvollisuudesta.
Pääoman alkulähteen tulee olla teissä itsessänne, teidän säästöissänne, teidän uhrautumishalussanne. Minä tunnen teidän useimpien aseman; mutta muutamille suo säännöllisen tai hyväpalkkaisen toimen saavuttaminen tilaisuuden kokoamaan huolellisesti lisäämällä pennin penniin pienen riittävän summan työn alkamiseksi omaan laskuun. Ja tietoisuuden siitä, että te täytätte juhlallisen velvollisuuden ansaitessanne oman vapautuksenne, tulee tukea teitä tässä säästämisessä. Minä saattaisin kertoa teille teollisuusyhtiöistä, nyt rahallisesti mahtavista yrityksistä, jotka alotettiin täällä Englannissa niin, että joukko työmiehiä maksoi 10 penniä päivässä. Voisin toistaa teille monta tarinaa, Ranskasta ja muualta, uhrauksista, joissa sankarillisesti kestivät työmiesjoukot, joilla ei nytkään ole hallussaan suuria pääomia.[12] On tuskin mitään vaikeutta, jota ei voimakas tahto saattaisi voittaa, kun sitä tukee tietoisuus siitä, että pyrkimys on hyvä.
Jokainen teistä voi säästöjensä avulla lisätä hiukan pientä kantarahastoa rahoilla, aineksilla tai muilla avustuksilla. Te kykenette kyllä, jos käytöksellänne saatatte voittaa luottamusta ja arvoa, kokoomaan pieniä lainoja tuttaviltanne tai työtovereiltanne, jotka tahtoisivat tulla vain osakkaiksi yhtiöön, ja jotka vaatisivat korkoa lainoistaan vain siinä tapauksessa, että yritys menestyy. Useissa yrityksissänne, missä raaka-aineen hinta on hyvin pieni, on pääomakin, joka työn alottamiseen vaaditaan, hyvin vähäpätöinen. Jos te olette päättäneet saada sen, keksitte te kyllä keinon. Ja on parempi teille, jos saatte tuon pienen pääoman kokoon aivan omin voimin, oman otsanne hiellä, tai luotolla, jonka olette hankkineet kelvollisella työllänne. Samoin kuin kansakunnat, jotka ovat hankkineet vapauden omalla verellään, säilyttävät sen paraiten, niin saapi teidän yhtiönnekin suuremman ja varmemman voiton pääomistaan, jotka ovat kootut pitkinä työpäivinä ja säästävyydellä, kuin sellaisesta, joka on juossut jostain muusta lähteestä. Sellainen on asiain luonto. Ne työmiesyhtiöt, jotka perustettiin Parisissa 1848 hallituksen avustuksella, edistyivät paljoa vaikeammin kuin ne, jotka kokosivat pääomansa omilla uhrauksillaan.
Mutta vaikka minä kehoitankin teitä uhrautuvaisuuteen, siksi että minä rakastan teitä vilpittömästi, enkä orjallisella matelulla koeta imarrella tai kevyesti kohdella teidän mahdollisia heikkouksianne, ei se saa vähentää toisten velvollisuuksia. Niiden, joille olosuhteet ovat suoneet rikkautta, tulee ymmärtää tämä; heidän tulee ymmärtää, että vapaus on osa sallimuksen tarkoituksista ja että se ehdottomasti saavutetaan joko heidän avullaan tai heitä vastaan. Monet näistä miehistä, etenkin ne, jotka kannattavat tasavaltaa, ymmärtävät tämän, ja näitten joukosta, jos te osoitatte heille päättävää tahtoa ja kunniallista älyä, saatte te auttajia yrityksillenne.