Kun se tuotiin, tarttui Julian siihen ja pudisti sitä. "Kuinkas nyt menetellään? Minun mielipiteeni on, että jätämme kaikki pikku puolueet huomioon ottamatta ja pelaamme vain kahdesta pääleiristä!"
"Siis demokraati tai vanha liberaali! Siihen riittää yksi heitto; joka heittää useimmat silmät, siitä tulee se mitä edeltä päätetään, toinen ottaa toisen nimen."
"Siis voittajasta tulee demokraati, häviölle joutuneesta vanha liberaali! Käykö se?"
"Kyllä!"
"Juo ensin pohjaan, tahdin mukaan, kippis!"
"Sitte laukastaan, kippis!"
Julian pudisti uudelleen kolmea arpanappulaa ja kaatoi maljan pöydälle. Esissä oli kahdeksantoista silmää, kaikki kolme kuutosta.
"Se on siis valmis!" huusi Isidor.
"Ei, sinä heität myös, voithan sinäkin saada yhtä monta silmää ja sitten me ryypätään!" sanoi veli Julian.
Toinen heitti, mutta sai vain kolmetoista silmää. "Onneksesi, herra demokraati!" huudahti hän ja toinen, Julian, huusi: "Onneksesi, herra vanha liberaali, rahvaankielellä vanhoillikko!"