Huomattuaan kirkossa vietettävän juhlamessua, käski Wonnebold poikiensa nousta ratsailta ja astui heidän kanssaan sisään, rukoillakseen hartaudessa pyhää Neitsyttä. Kaikki katselivat hämmästyksissään tuota ihanaa näkyä, kun uljas vanhus polvistui kahdeksan nuoren sotilaan keralla, jotka näyttivät kuin haarniskoiduilta enkeleiltä, ja nunnat sotkeutuivat lauluissaan niin, että he hetkeksi taukosivat. Mutta Beatrix tunsi lapsensa ja puolisonsa, huudahti ääneen ja kiiruhti heidän luokseen, ja ilmaisten itsensä paljasti hän heille salaisuutensa ja kertoi siitä suuresta ihmeestä, joka hänelle oli tapahtunut.
Nyt täytyi kaikkien tunnustaa, että hän oli tänään tuonut Neitseelle rikkaimman lahjan, ja siitä, että se oli otettu vastaan, todisti kahdeksan nuorta tammenlehväseppeltä, jotka äkkiä ilmestyivät nuorukaisten päihin, taivaan kuningattaren näkymättömän käden painamina.