URHONEN. Niinpä niin. Vaan eräs henki siitä ei huolikaan. Epätietoista on, huoliiko eräs henki koko tammesta ollenkaan. Ja mitäpä siihen taidetaan. Tänään on se tammi, huomenna koivu, ylihuomenna kataja, ah! jokaisella päivällä on oma vaivansa. (Hän menee monjaita askeleita taaksepäin ja seisahtaa hyvin ylpeänä tahi käskevänä). Mutta ettekö lankee polvillenne minun eteheni. (Hän osoittaa kädellänsä, että neitsyen on lankeeminen polvilleen, he katsovat muutamia hetkiä toisiansa, neitsy hyvin hämmästyneenä, Urhonen odottaen.) Ei vähempi auta.
NEITSY (itsekseen). Hän on juovuksissa (vähän kovempaa.) Hyi! (käännäiksen lähtemään pois oikealle.)
URHONEN. Hyi! teeskentelemistä! Sinun nimesi on Kypäri! (Hän käännäiksen vasemmalle.)
KOLMAS NÄYTÖS.
(Huone neitsy Kypärillä. Ovi perällä ja kummallakin sivulla. On ilta.)
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Neitsy Kypäri. Hilma. (Molemmat istuvat pöydän ääressä.
Hilmalla on kirja kädessä.)
NEITSY. No, mihinkä pysähdyimme?
HILMA (lukee). "Samassa avauntui ovi ja Maikki Merillo astui sisään."
NEITSY. Verraton Maikki Merillo!