HILMA. Ei, tätä jo lu'in. Tässä olemme: (lukee) "Vastausta odottamatta, alkoi hän":
NEITSY. Ken?
HILMA. Maikki Merillo.
NEITSY. Ylevä Maikki Merillo!
HILMA (lukee). "Alkoi hän:
"Suolaheinä suolta tuotu,
Apilas ja rauta-lehti
Aina aivan estelevät
Noidan juonet, noidan tuumat,
Pyhä Mikko miekkoinensa,
Kolumpakin kissoillensa
Sinut aina suojelkohon,
Talot, tuvat varjelkohon!
"Hän lauloi tämän siunauksen raivokkaalla tavalla, kimakalla, huikealla äänellä, jonka lopetettua hän hyppäsi kolme kertaa ylös, vähältä ettei päälakeen jyrähtänyt. No, jatkoi hän, ylevä herra, tahdotteko nyt antaa minulle viinaryypyn?"
NEITSY. Millä tavoin sinä luet, tyttö! Ilman mitäkään myötätuntoisuutta, tykkänään tunnotta!
HILMA. Niin, täti kulta, kun luen kirjaa viidettä kertaa —
NEITSY. Vai niin, niinkuin ei tuon suuren tuntemattoman teos voisi liikuttaa meitä viisi ja viisikymmentä kertaa!